Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi

Tarkkaile kärpästä!

Higgsin hiukkasen löytyminen tiesi brittifyysikko Stephen Hawkingsille sadan dollarin menoa. Hän oli lyönyt vedon löytymistä vastaan Michiganin yliopiston fysiikan professori Gordon Kanen kanssa.

Kuva: Ted Warren / AP.

Illan elokuva alkaa näillä minuuteilla. Siinä Einstein työstää maailmanjärjestyksen teoriaa ja Arthur Eddington todistaa kaavan oikeaksi. Mielenkiintoista. Älypäiden puuhia pohtiessa tulee mieleen onko nerous ainoastaan geneettisen perimän tulos?

Albert Einstein, kuva Artwallpapers.com

En tiedä vastausta. Sen tiedän, miten intohimoisesti ja herkeämättä uusia uria aukovat ihmiset omistautuvat asialleen. Yöpöytäni selailukirjana on yhä Leonardo da Vincin Työpäiväkirjat. Luettuani hänen muistiinpanonsa perhosista ja kärpäsistä, ymmärsin miten tärkeitä ja innostavia ovat vähäisetkin havainnot.

Leonardo da Vinci, oletettu omakuva.

Kun asiat alkavat tuntua itsestäänselvyyksiltä, elämä alkaa luutua. Meille taviksille perhonen on kaunis näky, kärpänen jotain kakun päältä tai viinilasin reunalta tiehensä hätisteltävää. Lapset ajattelevat toisin. Ja nerot, joiden assosiaatiokyky alkaa kehittää pienestä yhä isompia oivalluksia.

”Perhonen ja monet samantapaiset hyönteiset lentävät kaikki neljällä siivellä. Niistä taaempana olevat ovat pienempiä kuin edessä olevat, ja etummaiset peittävät taaemmat. Kaikki tällaiset eläimet voivat nousta suoraan ylös ilmaan, koska siipien noustessa niiden väliin jää aukko ja etummaiset siivet ovat korkeammalla kuin taaemmat. Niin se kannattelee itseään lähes siihen hetkeen saakka, kun sen ylös työntänyt liikevoima on lopussa. Perhosen laskeutuessa sen suuremmat siivet koskettavat pienempiä ja saavat siitä uutta liikevoimaa.

On olemassa toisia hyönteislajeja, jotka lentävät neljällä yhtä suurella siivellä, mutta niiden siivet eivät laskeutuessa peitä toisiaan eivätkä ne voi kohota pystysuoraan ylöspäin.

Kun kärpänen pysähtyy ilmassa, se lyö siipiään hyvin nopeasti niin, että niistä lähtee suriseva ääni, ja levittää siipiään poispäin tasapainopisteestä nostaen niitä yhtä korkealle kuin siipi on pitkä.

Noustessaan se nostaa siivet viistosti eteensä niin että se hakkaa ilmaa melkein vaakasuoraan. Laskeutuessaan se lyö ilmaa kohtisuoraan ja nousisi siten korkeammalle, ellei se vastustaisi viistoa liikettä omalla painollaan.”


Kommentit

Kirjoita kommentti

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!

Copyright © 2017 Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi