Blogin Perjantairuno on kärsivällinen, Perjantairuno on lempeä. Perjantairuno ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Perjantairuno ei väistä velvollisuuksiaan, vaan lainaa tekstin kansallisrunoilija J.L. Runebergilta, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 210 vuotta 5.2.2014. Näin siitäkin huolimatta, että hänen tekstinsä aiheuttivat Perjantairunolle kauan sitten kärsimystä, epätoivoa ja mielipahaa.
Nuori mieli ei ymmärrä Saarijärven Paavon ponnistuksia, ei Hirvenhiihtäjien tradition ja talonpoikaispirttien elämää piikoineen ja laukkuryssineen, ei osaa eläytyä kahdensadan vuoden takaisen Suomen sodan sankareiden taisteluun, vaan kaihtaa koulutunneilla kaikin keinoin Vänrikki Stoolin ulkolukua.
Vaikka Runeberg uhkasi erottaa Perjantairunon iäksi kirjallisuudesta, on syytä punnita asioita uudelleen rakkauden valossa. Perjantairunon hyllystä löytyy pieni kirjanen: Johan Ludvig Runeberg IDYLLEJÄ ja EPIGRAMMEJA. Suomentanut Risto Ahti.
Idylli merkitsee ”pientä kuvaa”, epigrammi lyhyttä runoa, joka päättyy terävään oivallukseen tai lakoniseen toteamukseen, eräänlaiseen käänteiseen maksiimiin, jossa on kuitenkin voimaa.
Runeberg-suomennoksessaan Ahti valitsee metriikan ja konstikkuuden sijaan yksinkertaisen ja proosamaisen kielen. Se raikastaa hengityksen ja näyttää kansallisrunoilijan alastomana, ilman suurmiehen kyseenalaista gloriaa.
Kas näin ystävät, Perjantairuno iloitsee totuuden voittaessa. Ehkä… ja kenties Runebergin pieni ja kirkas epigrammi sanoo elämästä jotain enemmän kuin Paulo Coelhon kokonainen romaani.
S U R U J A I L O
Yhdessä suru ja ilo
asuivat sydämessäni,
suru yhdessä kammiossa
ja ilo toisessa.
Sovittamatta erotettuina,
toinen yksin toista puolta hallitsi
ja toinen yksin toista.
Kun sitten ainoani
astui sydämeeni,
hän varmaan oven avasi
ja surun iloon liitti,
nyt suruni on autuas
ja ilo täynnä murhetta.
…………………………………….
Johan Ludvig Runeberg (1804 – 1877) runoilija, kirjailija ja toimittaja. Runeberg nousi jo elinaikanaan juhlittuun Suomen kansallisrunoilijan asemaan.
Päivän postausta sivuava ja syventävä juttu löytyy liki kolmen vuoden takaa. LINKKI
Blogi analysoi Risto Ahdin runoutta. LINKKI
……………………………………….
Juha
Olin jo unohtanut että Ahti noita suomensi. Nyt kun toit kirjan tuohon niin tykkään kannen ulkonäöstä: siinä on uusvanha kirja. Eikä tunnu yhtään kitshiltä, jostain syystä.
Mitä mukavin kirja käteen, formaatiltaan näpsäkkä ja pieni. Ja on siinä Björn Landströmin kaunis kuvituskin. En väitä kaikista runoista pitäväni, mutta mukana on hienoja, yksinkertaisia tekstejä, joista voi lukea nuoren runoilijan omaa mielenmaisemaa paremmin kuin ”virallisesta”, myöhemmästä tuotannosta.