Vuoden ensimmäisessä jutussani Raymond Carverista mainitsin kaksi romaanin nimeä, jotka ovat tarttuneet puhekieleen ja kiteytyneet kliseiksi. Mitättömät nimet eivät sellaiseen kykene. Juttua punnittuamme aloimme ystäväni kanssa pohtia mikä voisi olla maailman paras romaanin nimi. Miten nimetä vuosien tuskainen työ tai kirjoittamisen hurmio? Kuinka kirjan mittaisen filosofian tai huimaavan tarinan voi puristaa yhden sanan – korkeintaan lauseen mittaiseksi.
Löytyisikö jostain lista ”kaikista” julkaistusta kirjoista? Tuntui epätodennäköiseltä. Rajasimme kysymystä. Muistin Tammen Keltaisen kirjaston, jossa on julkaistu laadukasta käännöskirjallisuutta vuodesta 1954. Nyt jo yli neljäsataa romaania. Nobelilla tai muilla palkinnoilla kruunatut teokset ovat paremminkin sääntö kuin poikkeus. Toinen toistaan parempia nimiä luulisi löytyvän kymmenittäin. Pääsimme yksimielisyyteen vain yhdestä.
Sarjan nimiluettelo pulputtaa muistoja lukuelämyksistä. Pitää pysyä tiukkana ja keskittyä aluksi latteisiin nimiin. Niitä riittää: Konsulit, Kartano, Rosvot, Neiti, Pirstaleita, Marsut, Jumalan puupalikat, Sattuman kourissa, Vesilaitos, Vesimies ja Vierailija. Numero 360 on turkkilaisen Orhan Pamukin Lumi. Peter Høegin kirjalla Lumen taju on parempi nimi. Høeg oli ensimmäinen pohjoismainen kirjailija, joka kelpuutettiin Keltaiseen. Numero 283 on Kertomuksia yöstä. Loistava kirja, mutta nyt ei ole kyse sisällöstä, vaan nimestä.
Valtaosa on keskinkertaisia: Kunnian kentät, Kimalaisen mettä, Taipumaton tahto, Tuhannen härän vuori, Tartu tilaisuuteen ja Jutun loppu. Hyviin nimiin tuntuu latautuvan jotain outoa. Salaisuus, tai lupaus, joka houkuttaa lukemaan: Sieppari ruispellossa, Kuolema Venetsiassa, Kämmenenkokoisia tarinoita, Niin kauas kuin yötä riittää, Kissan kehto, Teurastamo 5, Simpanssin kauneus tai eleettömän lyhyt Inho.
Keltaisen käännetyimpiin kuluu Italo Calvino. Yhdeksän kirjaa ja hienoja nimiä, joista yksi on ylitse muiden: Jos talviyönä matkamies. Mieleen nuosee lumimyrskyn saartama mökki. Purevan yön kelmeä kuutamo ja susilauman ulvonta. Sisällä räiskähtelee takkatuli, jonka raukeassa lämmössä lukija avaa kirjan ja antautuu tarinan imuun.
Itse romaani on metakirja, romaani kirjallisuudesta ja lukijasta. Nerokas erityylisten kirjallisten katkelmien labyrintti. Jos kuvitteellisesta romaanikirjallisuuden roviosta pitäisi pelastaa yksi fiktiivinen kirja, Calvinon romaani olisi omalla listallani vahva ehdokas. Kiteytymä ”kaikesta” kirjallisuudesta. Hauska yksityiskohta on, että kirjan katkelmien otsikoista muodostuu oma ”kertomuksensa”.
Nimien luomien mielikuvien ja sisällön kohtaaminen on vaikeaa. Calvinolta on Keltaisessa kirjastossa julkaistu ohut ja outo kirja, jota luen aina uudelleen. Sillä on arkinen ja vaatimaton nimi: Herra Palomar. Kirja auttaa havainnoimaan ympäröivän maailman aivan uusin silmin.
LOPUKSI: runoa käsittelevissä postauksissani olen viitannut muutaman kerran Sirkka Turkkaan. Pitänee tehdä hänestä lähiaikoina aivan oma juttunsa.
Kiehtovista kirjan nimiä voisi kyllä koota. Olen pitänyt Carverin Mstä puhummee… nimestä, vaikka se inflaation on käårsinytkin. Hieman samantapainen nimi on vuonna 2003 Somerset Maugham -kirjallisuuspalkinnon voittaneella Jon McGregorin romaanilla Jos kukaan ei puhu siitä mikä on tärkeää (If nobody speaks of remarkable things), Otava julkaisi romaanin 2004. En ole vielä lukenut kirjaa, vaikka nimi onkin aina ollut minusta kovin houkutteleva.
Olen lukenut viime aikoina paljon matkakertomuksia. Yksi mainion osuva kirjan nimi on Christer Bouchtin ”Lähdin Etelämantereelle”. Mitäs siinä sen kummempaa.
Onko Bruce Chatwinin Songlines suomennettu? Vaikea sanoa mitä se olisi suomeksi, mutta kirjan nimenä Songlines on upea. Sehän tarkoittaa abojen uniajan laulumaita.
Olen itse taas pitänyt Calvinon ”Koko kosmokomiikasta” valtavasti, ja siitä ”Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle” essee/luento teoksesta.
Kirjoita Turkasta, hän on eräs läheisimmistä runoilijoistani. Olen lukenut hänen teoksensa niin moneen kertaan, ettei niitä pyyhi mielestäni edes vanhuuden mahdollinen dementia tai muukaan muistia häiritsevä vaiva. Seikka joka muuten on mielenkiintoinen muistissa, jotkut asiat vaikuttavat syöpyvän ”sinne-jonnekin” niin lujasti että ne pysyvät mukana, vaikka monenlainen muu aines sieltä karisikin.
Tämä ei ole keltaisia, mutta puhekieleen siitäkin on eri vääntöjä tuotu, eli ”Olemisen sietämätön keveys”.
Ongelma vain on, että nämä ovat usein kustantajien / suomentajien valikoimia nimiä, sillä esimerkiksi Irvingin Oman elämänsä sankari on alunperin Ciderhouse Rules. Ja rules, sillä on vähintään kaksi merkitystä. Kirjasta tehty elokuva avasi nimen parhaiten.
Harhaileva tähti on hieno ja kuvaavakin nimi Clezion kirjalle. Ja hienosti suomennettu, tosin en tiedä onko suora käännös. Fullerin Scribbling the cat on suomennettu: Sodan jäljet. Don´t let`s go to the dogs tonight on suomennettu: Ei hunningolle tänään. Hienojen kirjojen ei niin onnistuneita suomennoksia. Tosin vaikeaa tuollaisten nimien kääntäminen on. Zahir on kaunis sana ja osuvasti valittu nimi intohimoa käsittelevään kirjaan.Kuvataiteilija Kim Simonssonilla on Alkemisti -niminen teos. Lienee kirjan nimestä sekin?
Hyviä kirjan nimiä tuntuu löytyvän. ”Jos kukaan ei puhu siitä mikä on tärkeää” virittää heti odotusarvoa tekstiin. Täytyypä pistää mieleen. ”Lähdin Etelämantereelle” on tyhjentävässä infossaan erinomaisen hauska. Calvinolla taas on monta hyvää nimeä, vaikkapa Halkaistu varakreivi ja Paroni puussa.
Tuo kuvataiteilijan Alkemisti -teos viittaa myös Paulo Coelhon samannimiseen romaaniin, joka julkaistin meillä ensin nimellä Santiagon unelmat (1995) ja myöhemmin (2002) alkuperäisellä nimellään. Coelhon varsinainen hitti on käännetty yli 60 kielelle. Suomentaminen on joskus ”vaikeaa”, Marilyn Monroen kuuluisin leffa Some Like It Hot käännettiin ensin aivan kömpelösti sanasta sanaan. Sitten joku keksi napakan suomennoksen, jonka soundi on alkuperäistäkin parempi: Piukat paikat.
Huomasin tehneeni jo syyskussa Turkasta muutaman rivin juttuun ”Runoilijan palkinnoksi riittää yksi euro”, mutta täydennysjuttu ei liene pahitteeksi. Katson muutaman ajatuksen eri kulmasta, kun ehdin.
puh
kiireinen mies, ja