Viime lauantaina tuli vierailtua modernin taiteen museo Emmassa Espoossa. Monta hienoa näyttelykokonaisuutta, joista päällimmäiseksi nousivat Juhani Harrin esinekoosteet ja kollaasilaatikot.
Miksi meillä ei kukaan jatka Juhani Harrin (1939 – 2003) viitoittamalla tiellä. Taiteilijalla oli ainutlaatuinen kyky yhdistellä rojusta ja luonnon fragmenteista vetovoimaisia, herkkiä ja mielikuvitusta kiihottavan mystisiä kokonaisuuksia. Maailmanmitassakin lajityypin tosi taitajia on harvassa.
Emma on harvinaisen lapsiystävällinen ja toiminnallinen museo: työpajoja, teematapahtumia, räätälöityjä opastuksia, kesäleirejä… vaikkapa oma ohjelma lasten synttäreille. (linkki tästä)
Juhani Harrin töitä tutkiessa yhdestä nurkasta löytyi pienten tyttöjen ryhmä. Naperot istuivat piirissä lattialla ja tekivät tarinaa, jota ohjaaja kirjasi ylös. Jokainen jatkoi lauseita vuorollaan. Kysyin saanko napata kirjoitetusta tarinasta kuvan kameran muistiin. Olkaapa hyvät, tässä viesti viikonlopun synttäreiltä. Tunnelmat ovat selvästi sukua Harrin taiteelle:
KAISLAN SYNTTÄRIT 16.3.
Joku soittais torvia ja sitten sinne
tulis vesi, jossa on mustekala, joka
olisi syönyt silakan. Oli vesi.
Tuli linnun muna veden mukana.
Sinne tulis delfiiniparvi.
Sinne tulis meritähtiä uimaan
ja sitten sinne tulis varis lentelemään puuhun.
Sitten sinne tulis lintuja
ja lintu pudotti munan veteen.
Sitten sinne tulis yksi merenneito, joka ui
vahingossa pinnalle
sitten sinne tuli varis, joka lenteli kuuhun.
Sitten sinne tuli vihannes.
…………………………………………………..
Juhani Harrin taiteesta enemmän Otso Kantokorven blogissa.
Kuva: Juhani Harri, Juhannusyö (1967)