En pidä pyhistä, sen paremmin jouluista kuin juhannuksistakaan. Kyllä arki on ihmisen parasta aikaa! Kuittaisin asian kolmen sanan lauseella, elleivät murhaajat olisi väärentäneet ajatusta Auschwitzin portin päälle. Oman työhuoneeni ovessa lukee: ”Huvittelu kuluttaa meitä, työ antaa meille voimia!”
Juhannuksen runo tulee Hans Magnus Enzensbergeriltä ja ikuistaa juhlan jälkeisiä tunnelmia. Julkaisin sen täällä vuosia sitten, mutta kestää kerrata. Myös unkarilainen runoilija Ottó Orbán on julkaissut samannimisen runon: Suomalainen tango. Valintani ratkaisivat Juho Karjalaisen grafiikan vedokset, joista tuli tekstille täydellinen pari.
Enzensbergeriä pidetään Saksan sodanjälkeisen kirjallisuuden merkittävimpänä runoilijana. Hän on kärkipaikoilla myös omalla listallani. Erityisesti Kari Aronpuron suomentama ja 2013 julkaistu kokoelma Mausoleumi.
Päivän teksti löytyy Sammakon vuonna 2000 julkaisemasta ja Markku Inton suomentamasta kokoelmasta Runoja. Suomalainen tango on kepeän impressionistinen runo. Nopeita, välähdyksenomaisia ja visuaalisia ensivaikutelmia. Näin näkee saksalainen runoilija vierailunsa. Ehkä myös suomalainen itse heräillessään juhannuspäivän aamuun.
Mitä eilen illalla oli on ja ei ole
Pieni vene joka etääntyy
ja pieni vene joka lähestyy
Tukka joka oli ihan lähellä on vieras tukka
Se on helposti sanottu Niin se aina on
Harmaa järvi on toki harmaa järvi
Eilisillan tuore leipä on kova
Kukaan ei tanssi Kukaan ei kuiski Kukaan ei itke
Savu on kadonnut ja ei ole kadonnut
Harmaa järvi on nyt sininen Joku huutaa
Joku nauraa Joku on poissa
On aivan kirkasta Oli miltei hämärää
Pieni vene ei aina käänny takaisin
Se on sama ja ei ole sama
Siellä ei ole ketään Kallio on kallio
Kallio lakkaa olemasta kallio
Kalliosta tulee taas kallio
Niin se on aina Mitään ei katoa ja mitään ei jää
Mitä siellä oli
on ja ei ole ja on Sitä
ei ymmärrä kukaan Mitä eilen illalla oli
Se on helposti sanottu Miten valoisa
täällä on kesä ja miten lyhyt
………………………………………………….
Blogin ekstralinkissä lisää Enzensbergeristä ”Mausoleumi, runoutta suurempaa runoutta”
………………………………………………….
