Tämä on suunnitelma: lähden joulukuussa Ateenaan kirjoittamaan ja palaan vuoden vaihduttua. Toivottavasti maailma pyörii siellä ja täällä siihen malliin, ettei isompia esteitä ilmaannu.
En osaa arvioida relevantteja syitä päivän tilanteeseen, mutta vuosien varrella olen nähnyt miten tilanne Ateenassa on käynyt jatkuvasti huonommaksi. Sitä mukaa, kun liiketilat ovat autioituneet, katujen varret ovat täyttyneet kaiken mahdollisen kauppiaista. Liiketoiminnasta on tullut kamppailua hengissä selviämisestä.
Olen kirjoittanut tämän aiemminkin, mutta muutama vuosiluku muistin virkistykseksi: historiansa aikana kreikkalaiset ovat kulkeneet kriisistä toiseen, Konstantinopoli kukistui 1453, Bysantin valta päättyi ja turkkilaiset hallitsivat maata 1800-luvulle saakka.
Kreikkalainen kulttuuri olisi kadonnut, ellei ortodoksinen kirkko olisi ollut ”aikakapseli”, joka säilytti perinteen ja kielen läpi vuosisatojen. Kreikan vapaustaistelu alkoi 1821, ja päättyi itsenäistymiseen vuonna 1830. Alue oli vähäinen, mutta kasvoi hiljalleen, 1864 Britannia luovutti Kreikalle Korfun ja muut Joonianmeren saaret. 1877 käytiin taas sotaa turkkilaisten kanssa ja hävittiin ottelu samana vuonna.
Ikäpolveni muistaa hyvin sotilasvallankaappauksen vuonna 1967. Diktatuuria, totalitarismia ja tiukkaa sensuuria, Arja Saijonmaa esittämässä Mikis Theodorakiksen vapautta vaativia lauluja ympäri maailmaa. Sotilasjuntta kukistui vasta 1974, kun se epäonnistui estämään Turkin hyökkäyksen Kyprokselle.
Nostan päivitykseen perjantairunon. Se tulee teoksesta Babel, kuten niin useat aiemmatkin. Tein tekstin Ateenassa vuonna 2012. Mikään ei ole muuttunut. Mutta toivoa sopii. Teksti nro 249:
Rahaa, raaka-aineita, politiikkaa,
leikkauksia, lainaohjelmia ja hätätilahallituksia.
Loukas T. määrittelee tilanteen Kreikan
demokratian kuolemankierteeksi,
lähtökohdista voisi kirjoittaa toisinkin, ellei se osoittaisi
huonoa makua ja hitaita käännöksiä kuin
Syntagma-aukion vahdinvaihto parlamenttitalon edessä,
vartiokaartin valkosukkaiset ja tupsutossuiset sotilaat
ottamassa koomisia kukonaskeliaan
ja näytelmää tuijottavat turistit, joiden kouriin
kaadetaan linnunsiemeniä, että heidät voitaisiin kuvata
kyyhkysten kanssa kuin pyhä Franciscus Assisilainen.
Ehkä joku muistaisi munkkiveljen sanat – miten toivoa yhä on
niin kauan kuin maailmasta löytyy lapsia, kukkia ja lintuja.
……………………………….
Blogin ekstralinkki: ”Demokratia ja mattokauppiaan poika”.
………………………………