Perjantairunon valinta ei tuota vaikeuksia. Aila Meriluoto täyttää tänään, tammikuun kymmenentenä, 90 vuotta. Kirjalliselle uralle on kertynyt viisitoista runokokoelmaa, kolme romaania, elämäkerrallisia teoksia, lasten- ja nuortenkirjoja sekä käännöstöitä. Palkintolista on pitkä.
Meriluoto julkaisi esikoisensa, Lasimaalaus, 22-vuotiaana. Loppu on historiaa. Runokokoelma on yksi kaikkien aikojen suosituimmista suomalaisista, menossa on 14. painos. Meriluodon elämästä ei ole käänteitä puuttunut, niistä ei tässä enempää, kiinnostuneet löytävät vaikkapa Wikipediasta kohtuullisen hyvät perustiedot.
Olen mielessäni aina yhdistänyt Meriluodon naiseuden ja seksuaalisuuden kuvaajana Eeva Kilpeen, joka on samaa ikäluokkaa, neljä vuotta Meriluotoa nuorempi. Kummatkin omaäänisiä, vahvoja ja kestäviä kirjailijoita.
Nappasin hyllystä Meriluodon toiseksi tuoreimman kokoelman, Miehen muotoinen aukko ( wsoy 2005). Tekstin valinta oli heti selvä. Runossa yhdistyvät Meriluodon tyypilliset elementit: rakastettu ja rakkauden makea murhe, uhma, suora ilmaisu ja elämän syvyys. Blogi ja Perjantairuno onnittelee ainutlaatuista kirjailijaa!
…………………………………………..
Rakastettuni auringonnousun värinen iho,
sama kuin Pyhityn sarastuksessa,
sama kuin Marjatan akvarellissa.
Kaikki on päälletysten samanaikaisesti.
Ladon kuin täytekakkuun sen kerroksia.
Maistuuhan se. Makea murhe.
Ei jumalauta!
Antakaa silkkaa leipää totiseen nälkään.
Siihen mikä ei koskaan tyydyty.
Voi minun rakastettuni, samankaikkinen,
Koko ahnas, läsnä oleva, nälkäinen.
Ehkä vasta nyt tapahtuu.
Eletään, kuollaan, koko ajan.
Ei sen kummempaa.
…………………………………………
Kuva leivästä, Reetta Pasanen. Meriluodon henkilökuvasta ei löydy kuvaajan tietoja. Hain mielenkiinnosta runossa etunimeltä mainitun akvarellin tekijää, hän saattaisi olla Marjatta Hanhijoki.