En ole pitänyt Erik Enrothin maalauksista. Syykin selvisi juuri. Olen nähnyt niitä liian vähän. Taidemesenaatti Sara Hildénillä oli ”paha” tapa omia miehensä työt kokoelmaansa. Jos jokin oli salaa myyty, se käytiin lunastamassa takaisin.
Sara Hildénin taidemuseon vertaansa vailla olevan karu betoniarkkitehtuuri sopii Enrothin maalauksille kuin nyrkki silmään. Ennennäkemättömän laaja läpileikkaus täyttää salit energiallaan. Teosten voima alkaa välittyä, kun näen laajemmin niiden johdonmukaisen dynamiikan.
Valitsen tähän kuvat kovin kapealla sektorilla ja unohdan Enrothin ”Tampereen maalarina”. Kaupunki, työläiset, tehtaat ja tuliset ahjot jääkööt muille. Menestyvän liikenaisen ja mesenaatin miehenä Enrothilla oli varaa opiskella ja matkustaa. Häntä kiinnosti Eurooppalainen taide.
Useat työt ovat suoria kommentteja (abstraktin) expressionismin ja kubismin kuuluisimpiin aiheisiin. Vincentin auringonkukkien kovuus ei niinkään sykähdyttänyt, mutta kinnerissä roikkuva häränruno on hieno ja intensiivinen kunnianosoitus Chaim Soutinelle. Alimman tanssikuvan liike tulee suoraan Matisselta.
En tuntenut aiemmin Enrothia runoilijana. Hän julkaisi yhden kokoelman: Hornkarlens sånger. Tomi Moision suomentamasta tekstistä näkyy, miten kuvataiteilija oli runoilijanakin koloristi. Visuaalisessa tekstissä on vahvan kinesteettisen liikkeen voima. Auditiivisuus puuttuu kokonaan.
Kuvataiteilijana ja sanankäyttäjänä Enrothista välittyy vahva maskuliininen energia. Ehkä voimakkaampi kuin kenelläkään muulla kotimaisella taiteilijalla.
Runon kuva naisen povesta, kupeista ja silmien lähteistä antaa viitteen Korkeaveisuun. Seuraavassa hetkessä Enroth kääntää säkeet koleiden halujen syvyyksiin ja haluaa nousta metallikostyymissä ja terässiivin kaupungin ylle. Runoon syntyy vahva dualistinen jännite.
…………………………………………………………………
Eräänä yönä Padovan torilla Prato della Valle. Plataanipuiden latvuksissa istuvat aaveet pilviin takertuen.
Sinä olet nainen jota rakastin / edellisessä elämässäni, / keskiaikaisia öitä / kuiden hehkuessa / ultramariinia. / Kromitulet palavat sydämessäni / kun näen poukkoilevan povesi. / Kupeesi muodostivat / vanhoja jumalia / etäällä sisiliskojen aikaan / kun maa oli vielä nuori. / Silmäsi ovat lähteet / joissa polttavan koleat halut / vaeltavat kuin hait syvyyksissä. / Annatko minun tänä yönä vaihtaa satamaa / ja rakkautemme liekeistä / heilauttaa itseni metallikostyymissä / teräksisin siivin / verkon yli, jonka pahan vallat / yöllä punovat kaupungin ylle.
………………………………………………………………
Taidemaalari Erik Enroth (1917 – 1975) Opiskeli Helsingissä, Tukholmassa ja Firenzessä. Opetti Taideteollisessa oppilaitoksessa ja Suomen Taideakatemian koulussa. Näyttely Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella 6.5. saakka.
Sara Hildén (1905 – 1993), yrittäjä, taidemesenaatti, Hildénin säätiön ja taidemuseohankkeen perustaja. Aviossa Erik Enrothin kanssa 1949 – 1962.