Hankin kolmekymmentä vuotta sitten käytetyn perämoottorin: Yamaha 4 hv. Kalaan lähtiessä nakkaan se auton perään, periltä löytyy aina vuokravene. Vanha kone käy edelleen, kun tuntee sen oikut. Hankin myös tuoreen bensiinin ja ostin uuden tulpan. Käytiin Pyhäjärvellä testaamassa ennen viikonlopun merireissua – kolmannella käyntiin!
Perjantaiaamuna suunnataan taas Uuteenkaupunkiin, Ihalan saaristomaisemiin. Koetetaan pilkkejä siltojen suluilta, heitellään saarten sivuissa ja luotojen kupeissa lippaa, lusikkaa, jigiä, spinneriä ja vaappua.
Olen tämän ennenkin sanonut: en halua mahdollisimman suurta saalista. Reilun vaaksan mittaisista ahvenista saa parhaat paistofileet. Hauki saisi olla kilosta kahteen. Jotkut väittävät ison hauen makua puiseksi. Vika on kokissa. Kun fileet marinoi muutaman tunnin tuorepuristetussa sitruunassa ja oliiviöljyssä, kyllä kelpaa grillata tai jauhaa ja maustaa pihvitaikinaksi. Suuren hauen karttaminen selviää runostani, jonka olen tällä aiemminkin jakanut. (Elämän tarkoitus, Like 2002).
HAUEN LAULU
Kahden sekunnin lepo veneen vieressä
ja puolen tunnin taistelu on ohi.
Yhdeksän kilon hauen on uskottava
ylösnousemukseen,
että pinnan yläpuolella on elämää.
Veri valuu norona veneen laitaa,
liian suuri saalis, kuin laskisi lapselta hengen.
Kirous lennättää puukkoa
kun paiskaan sen karin kivikkoon.
Mustimmat murheet tapan heti, etteivät jää kitumaan:
ilmaa anovat kidukset ja pyrstön potkut,
meidän tahdottomat refleksimme.
Mänty on mänty,
kallion halkeamasta kasvava nöyrä rukous.
……………………………..
Blogin ekstralinkit
1. Chigozie Obioman romaani Kalamiehet
2. Kalamiehiä ja maailmankirjallisuutta
………………………………