KAUPPA, KIRJASTO, KIRPPIS JA KIERRÄTYS

 

Ystäväni sanoo aina ettei sikaa kannata ostaa säkissä – eikä kirjaa lukematta. Vasta hyväksi todettu kirja kannattaa ostaa omaksi.

Kirjastoa tärkeämpää kulttuurin lähdettä ei ole. Ainakaan toistaiseksi. Ostan silti paljon kirjoja. Hyvin harvoin uusia ja täysihintaisia. Tänään hankin Kirjatorilta kolme Lars Saabye Christensenin romaania Velipuoli. Intensiivinen tarina, joka palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla 2002. Vajaa vuosi sitten olin ostanut samoja kirjoja 11 kappaletta. Enempää ei sillä kertaa ollut. Maksoin niistä viisi euroa kappale. Nyt sain kolme kympillä. Tyylikäs postikortti kuorineen maksaa enemmän. Voiko ystäville ja tutuille olla kirjaa parempaa tervehdystä…

Torit, divarit ja kirppikset ovat luku sinänsä. Kuvassa eilinen saalis Punaisen ristin konttikirppikseltä: 

kirppiskirjat

Elia Kazan, Sopimus elämän kanssa. Olen lukenut tarinan miehestä, joka hylkää amerikkalaisen unelman. Kahden euron pokkari lähtee kiertoon. Kazan teki komeasta romaanistaan myös elokuvan.

Raymond Chandler, Syvä uni. Aloittelen dekkaritaivalta kulttiklassikosta ohjeenani Chandlerin omat sanat: ”Tärkeää ja merkityksellistä taidemuotoa ei olekaan; on vain taidetta ja sitäkin äärimmäisen vähän.”

Margaret Atwood, Oryx ja Crace. Menköön tämäkin, kun tunnustusten alkuun on päästy: en ole lukenut nobelistilta ainuttakaan kirjaa kokonaan. Kokeillaan tätä geeniteknologiasta kertovaa utopiaa. Kahden euron riski on naurettavan pieni.

Patrick Süskind, Parfyymi. Hyvin kirjoitettua viihdettä ei ole syytä halveksia. Olen lukenut maailmanvaltiaan tuoksua tavoittelevan miehen tarinan, mutta kirja lähtee mukaan seuraavalle, joka älyää kysäistä kesäluettavaa.

Mikael Niemi, Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Maagista realismia Tornionjokilaaksosta. Jos Marquez asuisi arktisella seudulla, teksti saattaisi olla Niemen veroista. Olen lukenut, mutta parin euron kirja oli pelastettava kiertoon.

Onpas tekstini käynyt kirjalliseksi. Teen seuraavan blogauksen jostain aivan muusta. Vaikkapa rituaaliteurastuksesta. Voiko siitäkään sanoa mitään sivuamatta kirjallisuutta?

3 Replies to “KAUPPA, KIRJASTO, KIRPPIS JA KIERRÄTYS”

  1. Oletko yrittänyt lukea Atwoodilta Nimltään Grace tai Sokea surmaaja? Molemmat ovat hyviä, mutta yhtä pitäisi suositella, niin sitten Sokea surmaaja.

    Blogata voi vaikka pelkästään kirjallisuudesta, kaikesta voi puhua kirjallisuuden kautta ja kirjallisuuteen voi aina päätyä. Ja ainakin olisi kiinnostavaa kuulla mitä mietteitä Chandler sinussa herättää.

  2. Mietteitä lukemastani, koetusta

    Parhaita päiviä ovat ne, joista ei muista mitään.

    Oletko saanut muistinpimennyksen, tuon kirjailijan kauhun? Sain sellaisen Prahassa, Kafkan kaupungissa keskellä kirkasta päivää. Päivät katosivat, aika. Ryzynen kentällä yritin koneeseen kolmena päivänä tuloksetta. Neljäntenä päivänä ymmärsin kadottaneeni eilisen ja huomisen.
    TIA-kohtaus ei aiheuta kipua, mutta seuraavaa kertaa odotan tyynesti. Se on kirjailijalle viimeinen rituaaliteurastus.
    Prahassa menkää katsomaan nukketeatterin Don Giovanni. Siitä on riisuttu kaikki oopperamaisuus – vasta sen koettuaan ymmärtää, miksi nero pitää haudata köyhäinhautaan.

    Seppo

    PS Siitä mielikirjasta myöhemmin. En haluaisi olla ilkeä, mutta nykyisin koskettavaa ja hyvin kirjoitettua kirjaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Kun sellaisen löytää, alkaa matka toisenlaiseen todellisuuteen ja ulottuvuuteen.

  3. Tuosta muistinmenetyksestä: luulenpa, että jollain tasolla se on koskettanut liki kaikkia. Saatamme esimerkiksi hukata nimiä ja numeroita. Kokemasi Tia-kohtaus on kyllä aivan eri luokan juttu. Sellaista ei ole sattunut kohdalleni, mutta julkaistavaa kirjaa varten tein kyllä melkoisesti lähdetöitä. Mulla on lääkärikontakteja ja myös netti on tässäkin hyvä tiedon lähde. Kirjoista ollaan sikäli samaa mieltä, että luettu kirja ja lukuelämys ovat eri juttuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!