Operaattori mainostaa sivuillaan kännykän prepaidia: ”Katso järkyttävät lataustarjoukset”. Mitä suuremmat sanat, sitä mitättömämpi asia. Mainokset kiihdyttävät kielen inflaatiota. Pysytään siis asiassa vaatimattomasti, mutta tiukasti.
Saan ystävältä sähköpostin, jossa hän ”vaatii” tutustumista Centro de Arte Contemporáneo de Malagan näyttelyyn. Yhteenveto ensin: näyttelykokonaisuus on parasta mitä olen vuosiin nähnyt. Taide ei ole sekunti- tai senttipeliä, mutta olen vaikuttuneempi kuin edellisistä näkemistäni ”maailmantähdistä” Subodh Guptasta tai Michael Borremansista.
CAC Málagan näyttely jakaantuu kolmeen: Jerónimo Elespe tekee miniatyyrikuvia, joihin latautuu tehoa, kun ne sijoitetaan yhteen valtavan kokoiseen saliin. Apocalipsis -kokoelmassa on töitä mm. Warholilta, Anselm Kieferiltä ja Louise Bourgeoisilta.
Suurimman tilan tässä Wau-arkkitehtuuria karttelevassa museossa saa William Kentridge. Käyttäisin otsikon ilmaisua jos kehtaisin. Kentrige on syntynyt Johannesburgissa 1955. Näyttelyesite kuvaa häntä yhdeksi aikamme arvostetuimmista taiteilijoista.
Tunnustan, etten ole Kentridgen töitä aiemmin tuntenut. Taitelija on varsinainen yleisnero, joka tekee animaatioita, kollaaseja, printtejä, veistoksia, mosaiikkeja ja näyttämöprojekteja. Itse hän kuvaa kaiken lähtevän piirtämisestä.
Jonkin uuden ja oman kehittäminen on taiteessa oleellista. Nyt esillä olevista Kentridgen töistä luettelo käyttää nimeä ”tapestries”. Täsmällistä käännöstä on vaikea löytää, ehkä kyseessä ovat gobeliinin sukuiset kuvakudokset. Materian tuntu on vahva. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa. Taiteilija itse sanoo: ”They are like portable murals”.
Tuntuu käsittämättömältä, että tarkat työt on käsin kudottu. Käytössä ovat studiot Swazimaassa ja Johannesburgissa. Poliittinen ja kulttuurisidonnainen historia kietoutuu töiden tematiikkaan. Jos William Kentrige osuu kohdalle, taiteilijaa ei kannata ohittaa.
Ulkona iskee vastaan toinen todellisuus. Turisteilta rahaa keräävät ihmispatsaat ovat tuttu näky. Tämä kaveri on poikkeuksellisen taitava. Ehkä tanssin opiskelija, jonka asennot uhmaavat painovoiman lakeja.
Local Police saapuu ja katkaisee performanssin. Ei lupaa. Maassa, jossa on liki viisi miljoonaa työtöntä, joitain säädöksiä voisi katsoa läpi sormien. Mutta saattaa olla, että tässäkin olisi tarvittu ”voitelurahaa”. Minua pitää toppuutella, etten kerro poliiseille mitä mieltä olen aktiivisesta yrittämisestä luovuttamisen sijaan.
Lopuksi viiden viikon yhteenveto: kohta on vaimon rahat syöty ja juotu Andalusiassa. On aika keskittyä seuraaviin siirtoihin.
Juha,
toivon että matkasi kuvataiteen osuus herättää ihmisissä uteliaisuutta. Että typerä Hesan Guggenheim saataisiin pysäytetyksi. Jos olet seurannut uutisia, niin päätöstä on lykätty. Mutta uusi käännös on tapahtunut: ensin luvattiin että kyseessä on HELSINKI Guggenheim, nyt hra kaupunginjohtaja vaatii valtion rahoja.
Sen mitä turistina (ja Hesassa joskus asuneena) saan nähdäkseni nyt pääkaupungissa on oikeasti ihan tarpeeksi. En kaipaa Wau-G:tä, en sitten yhtään. Ja kun usein tulen lautalla Suomenlinnasta, niin jo Alvar Aallon Enson vohvelitalo saa voimaan pahoin. Kaupunkikuvaa ei saa pahoinpidellä!
Tulin ajatelleeksi tuota eteläafrikkalaista kuvataiteilijaa. En minäkään ole kuullut hänestä. Voisi olla kiva yrittää saada hänen töitään vaikka Tampereelle, eikö? Olisi lyhyempi matka katsomaan niitä töitä.
Minä olen yhtä lailla ihastunut vieraisiin paikkoihin mennessäni kuvataiteesta jota on esillä. Kaikissa kaupungeissa on oma makunsa, varsinkin paikallisia ihmisiä on hauskaa katsoa. Kieferin töistä olen kyllä aina tykännyt. Hänen töitään on ollut jossain Ateneumin muinaisessa Arsissa.
Ilmeisesti Hesan G-ihmiset eivät ole saaneet sijoittajia avaamaan kukkaroitaan. Minä en menisi sinne vaikka maksettaisiin. Varsinkin kun joudun noiden pääkaupungin johtajien vuoksi itsekin jostain wau-systeemistä maksamaan.
Moi,
olen kanssasi täysin samaa mieltä. Taide on sisällöissä eikä kulisseissa. Hesassa on jo Kiasma, jota aikanaan ajettiin samon perustein kuin Gukkista. Sinne vain lisää hyviä näyttelyitä. (… ja Taidehalliin ja Ateneumiin, jossa näyttääkin olevan mielenkiintoinen Carl Larsson kokonaisuus esillä..)
Guggenheimista olen jo aiemmissa postauksissa kirjoittanut perustellummin, jos jotakuta muutakin kiinnostaa.