Miksi ette tanssi?

Viime sunnuntaina 14.7. tuli jälleen todistettua miten vähin eväin voi syntyä hyvän leffan käsikirjoitus. Pieni ja kirkas idea riittää jos siinä on syvyyttä. Dan Rushin ohjaama Neighbor for Sale perustuu Raymond Carverin novelliin Miksi ette tanssi? Elämästä tempaistulla fragmentilla on mittaa reilut kuusi sivua.

Neighbor for Sale, ohjaus Dan Rush 2010.

Elokuva taustoittaa tarinaa enemmän, ja Will Ferrell tekee pääosassa vakuuttavan roolin. Alkuperäinen novelli leikkaa elämästä vain öylätin ohuen siivun, mutta juuri kipeimmästä kohtaa. Joku toinen kirjailija olisi tehnyt aiheesta romaanin, Carverille riitti muutama sivu, josta turhat selitykset on riisuttu.

Vaimo on jättänyt miehen, tämä kantaa tavarat ulos. Entisen elämän rojut ovat kaupan, eikä hinnalla ole väliä. Paikalle osuu nuoripari, joka alkaa naukkailla viskiä miehen kanssa. Kontrasti ottaa kipinää, mutta kuten Carverin teksteissä aina, vasta viimeiset lauseet etäännyttävät tarinalle sen syvyyden.

Miksi ette tanssi? löytyy Keltaisessa kirjastossa 1998 julkaistusta kokoelmasta Vielä yksi asia. Vajaaseen kolmeensataan sivuun mahtuu kahdeksantoista toinen toistaan tiukempaa novellia. Suosittelen.

Kirjoitin tänne keväällä muutaman rivin Arto Lapin ja Juha Raution tuoreesta Carverin valikoitujen runojen käännöksestä Sateisten päivien jälkeen. Julkaisu on jäänyt hämmästyttävän vähälle huomiolle. Turun Sanomissa oli arvio, jonka kanssa en ole kaikesta samaa mieltä (linkki).

Lehden kritiikki toistaa kaavaa, jota käytettiin jo Carverin eläessä. Kaikkia tekstejä ei pidetty runoina lainkaan, vaan säkeisiin pätkittynä proosana. Uudesta suomennoksesta löytyy lyhyt juttuni tästä linkistä. Postauksesta löytyy myös lisälinkki niille, jotka haluavat syventää asiaa hieman enemmän.

Seuraavaksi jotain aivan muuta. Lupaan olla kirjoittamatta tänne Carverista enää.

4 Replies to “Miksi ette tanssi?”

  1. Ikävä, että lopetat Carver-jutut, sillä olin ilahtunut huomatessani tämän. En ollut lukenut Carveria aikaisemmin, vaikka kaikki kaverit puhuvat siitä. Short Cutsin olen toki nähnyt pariinkin kertaan. Nyt tuli kesäloma ja mahdollisuus vihdoinkin lukea kaunokirjallisuutta. Tartuin Yhteen asiaan.
    Lukemisesta tuli perin hidasta, sillä jokaisen novellin jälkeen oli pidettävä tauko, nukuttava ainakin yksi yö. Ne tulivat uniinkin. Mutta päällimmäisin tunne oli hämmennys. Etsin netistä kommentteja novelleista, kesksutelua. En paljon löytänyt. Yleensä puhuttiin Carverin novelleista yleensä . Osaan ne lauseet jo ulkoa. Mutta yksittäisistä novelleista olisi kiva kuulla ihmsiten tulkintoja. Niin kuin tästä Miksi ette tanssi novellista. Minkä asian nuori tyttö lopussa oivaltaa?

  2. Joo, blogissa taitaa olla jo viisi juttua, joissa Carver on enemmän tai vähemmän esillä. Ehkä pitää palata jos ilmenee jotain merkittävää, vaikkapa lisää suomennoksia.

    Noin kliseisesti sanottuna Carver kirjoittaa äärimmäisen täsmällisesti, mutta silti kaiken sanottavansa rivien väliin. Tuon juttuni lisälinkistä löytyy suosikkirunoni Tukanleikkuu. Yhtä hyvin säkeet voisi purkaa proosaksi, mutta ehkä rivitys antaa ilmaisulle lisää happea ja tiettyä rytmiikkaa. Joka tapauksessa, noin pieneen voi pistää hetken, jossa kokonainen elämä ja parisuhde summataan. Tulos iskee jonnekin niin syvälle ja sanojen ulottumattomiin, että pala nousee aina kurkkuun tekstiä lukiessa.

    Kuvittelen, että Miksi ette tanssi? -novellin lopussa on jotain samaa tytön kannalta. Mielestäni hän ei oivalla, vaan yrittää hakea sitä. Jokin on niin lähellä ja sittenkin niin kaukana, ettei siitä saa otetta. Tekstin jännite pakottaa ajattelemaan suhteensa päättänyttä paria, jossa miehen jättänyttä naista ei nähdä. Nuoripari on suhteensa alussa ja siinä tyttö kuvataan miehen kanssa tanssimassa, jokin häilähtää läheltä, mutta myöhemmin tyttö puhuu tapauksesta kuitenkin ”halveksivasti”. Se taitaa olla puolustusta ja oman suhteen kyseenalaistamista, ehkä peitettyä pelkoakin.

    Nämä lopetukset ja monihahmotteisuus kuuluvat Carverin tyyliin, mutta en pidä sitä maneerina. Avainlauseet tulevat aina niin yllättävästä kulmasta. Vaikkapa tuon kokoelman niminovellin Vielä yksi asia -lopetus. Ja tämäkin vielä: aiemman Otonkosken suomentaman runokokoelman Rivi riviltä lyönti lyönniltä lopussa on Carverin lyhyt essee kirjoittamisesta, huomioita ja ohjeita kirjailijan työhön. Se on parasta mitä aiheesta on kirjoitettu.

  3. Ystävällistä, että vastasit. Samankaltaisiin ajatuksiin itsekin olen päätynyt. Oletko muuten lukenut sen The New York Review of Booksin jutun, jossa kerrotaan hänen editoristaan Lishista. Siinä kerrotaan, millaista loppua Carver tarjosi alun perin novellissaan Vielä yksi asia. Se oli aikamoista höttöä. Lish pyyhki sen yli ja ehdotti sitä kuuluisaa yhtä lausetta, jossa kaveri ei muista, mitä hänen piti sanoa. Löytyy helposti netistä.

  4. Olen kyllä tietoinen noista editointiväitteistä. Ja perääkin niissä saattaa olla, mutta missä määrin? Oikeastaan tein tästä muutaman rivin blogiin reilu pari vuotta sitten.
    Juttu löytyy tästä linkistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!