Perjantairuno nappaa kiinni edellisen jutun häntään: yksilön anarkismiin, järjestelmien valtaan ja niiden ylläpitämisen keinoihin. Teksti kysyy voittaako hyvä pahan, millaisin keinoin maailmaa muutetaan?
Mandelan lopullinen tavoite vain vahvistui ja kirkastui vankilavuosien myötä. ”Free Mandela” kaikui vuodesta toiseen konserteissa, levyillä, radioasemilla ja stadioneilla. Sini Saarelan viesti ei olisi lähtenyt globaaliin lentoon jos häneen olisi suhtauduttu vain välinpitämättömästi.
Totalitaariset järjestelmät toistavat samaa virhettä loputtomiin. PUSSY RIOT vankilassa murentaa diktatuuria ja mielivaltaa tehokkaammin kuin aktivistiryhmä vapaana. Ryhmän satunnaisten performanssien sijaan heidän viestinsä pysyy pinnalla jatkuvasti.
Perjantairunolla on viesti joka kannattasi salata typeryksiltä ja diktaattoreilta, mikäli he haluavat pitää vallastaan tiukasti kiinni. Säkeistä löytyy myös Kristusmyytin ja itsensä uhraamisen sävyjä.
Gösta Ågrenia olen lainannut tänne ennenkin. Viimeksi suomennettu kokoelma ”Täällä hirmumyrskyn sokeassa silmässä” (2006) koostuu Wittgensteinin ja Heideggerin filosofisia sitaatteja kommentoivista runoista. Edelläkäyvä vapauttaminen omaan kuolemaan. Heideggerin lause on monitulkintainen. Näin Ågren purkaa sen runoksi:
K A I K K I
Minä sanon: Kaikkea
ei ole sanottu. Vankilan
pimeydessä ja syvyydessä
puhutaan vielä. Vanki,
joka ei paennut,
muutti täten
elämänsä
vapaudeksi.
Minä sanon: Kaikki
on merkityksellistä. Jokainen
sana sisältää viestin;
jokainen askel jättää jäljen
hiekkaan, myös
viimeinen.
………………………………….
Toivottavasti Pussy Riot ei unohdu, vaikka rohkeat naiset onkin nyt armahdettu! (Luen aina blogeja vähän jäljessä, koska minulle tulevat ne syötteinä, saatan lukea kuukauden blogit kerralla. 🙂 )