En pidä joulusta, enkä muista juhlista. Kyllä on arki ihmisen parasta aikaa. Vaan eipä se estä osallistumista muiden iloon. Hyvän joulun toivottajaksi värväsin aidon aputontun, Saima Siron. Ikää vuosi ja puolikas.
Joulun tekstistä ei löydy tekoreippaita joulukliseitä sen paremmin kuin patetiassa piehtarointiakaan. Kymmenen säettä tulee kansanperinteestä, suoraan Lönnrotin kokoamasta Kantelettaresta. Viesti lienee sellainen, että vähemmälläkin pärjää, kun käyttää mielikuvitusta ja huumoria.
Rentoooooo ja lapsellista joulua ystävät!
Tule meille Tuomas kulta,
tuopa joulu tullessasi!
Tule kekri, jouvu joulu,
sekä pääse pääsiäinen!
Kyll´on kystä aitassamme,
paljon pantua eloa,
sirkan reisi, paarman jalka,
peipposen peräpakara,
sammakon sakarivarvas,
sisiliskon silmäpuoli.
……………………………..
Juha
Se on tuo flikkaanen kyllä perinyt isoisänsä näköä! Joo, ihan totta!
Tuo juttu Kantelettaresta oli kerran minulla yhdessä lausuntapiirissä ja tietenkin pikkujouluiltamissa esitettiin. Kylä oli pieni ja lausujat rakastivat Kanteletarta. Eivätkä kaikki edes olleet vanhoja!
Tuo nimenomainen ”joulumenu” herätti hilpeyttä. Tavan mukaan eteisessä parveili nuoriamiehiä joiden silmät olivat ehkä vähän liian kirkkaat. Mutta häiriöitä ei tullut.
Hyvää joulua!