Tervehdys ystävät!
Lentäjien lakosta huolimatta Ateenaan on ehditty. Eri kentillä viruttiin yhteensä vuorokausi, mutta näin on hyvä, pääasia että ollaan perillä. Kirjailijaliiton kämppä tuntuu luksukselta, neljä huonetta ja keittiö. Parvekkeelta voi seurata kadun kuhinaa. Eka juttuni kuvan otin eilen kattoterassilta. Täällä on täysi kesä…
Ydinkeskustassa järjestetystä mielenosoituksesta riitti kaikuja kauemmaskin. Illalla ruokapaikkaa hakiessamme Aleksandras -kadun jätesäiliöt olivat kumossa, muutaman mersun ja bemarit lasit lyöty sisään ja poliisit liikkuivat panssaroiduilla autoilla, moottoripyörillä ja jalkaisin kypärissään. Haihtuvan kyynelkaasun katku kirveli kurkkua ja sai nenän vuotamaan. Turhan lenkin jälkeen siisti ravintola löytyi Soutsoulta, kotikadun pohjoispäästä ja aivan läheltä. Tuoreita sardiineja paistettuna, kunnon lonkero punertavapintaista mustekalaa, pariloitua leipää ja kreikkalaista salaattia.
Keskiviikko-amu alkoi läheiseltä vihanneskujalta: palkopapuja, tomaattia, kalamataoliiveja, sitruunoita, porkkanaa, perunaa, viinirypäleitä, munakoisoja ja mandariineja… Reppuun ei mahtunut enempää, lasku yhteensä kymmenen euron kieppeillä. Kun vihannekset on kuskattu myyntipöydille suoraan puusta ja pellolta ja maistuvat taivaalliselta, ahneus iskee. Siispä tänä iltana kokataan itse. Pilkottuja vihanneksia uunipellille, yrttejä ja öljyä, lisäksi vähän paistettua miekkakalaa. Ja heh, tästähän tuli laakista blogi, jollaiset kuulemma keräävät kovasti lukijoita. Ehkä tuunaan seuraavaan juttuun pukeutumisvinkkejä ja kakkureseptejä : )
Töiden kanssa on vielä niin ja näin. Hyviä kirittäjiä on. Muutaman vuoden takainen finlandiavoittaja on vaivautunut jättämään vieraskirjaan kolmen ja puolen rivin kommentin. Toinen kirjailija – saunoistaankin kuulu – kertoo tehneensä käsikseensä vajaassa kuukaudessa seitsemänkymmentä liuskaa tekstiä. Kova suoritus. Oma vauhtini on puolesta – puoleentoista liuskaan päivässä. Se tietty edellyttäisi alkuunpääsyä. Ehkä ouzo auttaisi. Kokeilen keinoa huomenna ja kerron aikanaan kuinka kävi.
Arvata voit että täällä loskan seassa vihreänä kateudesta. Ja kyllä tuo ruokalistakin kelpaisi!
Minullakin tuli vesi kielelle, kun luin, mitä olitte torilta ostaneet ja edellisenä iltana vielä herkutelleet kreikkalaisessa ravintolassa. NAM, NAM!
Terveisiä täältä pimeästä Suomesta, jossa ihmiset kulkevat naama mutrussa. Miehillä eivät ole vaihtuneet vielä lippalakit kuitenkaan villapipoihin tai karvalakkeihin. Ja joillakin naisilla, ainakin minulla tekee mieli suklaata. Mutta pitää vastustaa kiusausta, vaikka suklaan ahmiminen tuottaisikin hetkellistä mielihyvää pimeyden keskellä.
Toisaalta sydämessä on valoisa ja lämmin olo. Haleja to my big brother and to his charming wife!
Kiitos terveisistä. Kyllä tämä lämpö kelpaa, saas nähdä jatkuuko. On kuulemma hieman epätavallista. Kadunvarren puut kantavat vielä raskasta taakkaa, kun appelsiinien toinen sato on kypsynyt.
Illalla on kiva kokkkailla, eilen vihannesmunakas, jossa mukana paistettua avokadoa ja mozzarellaa. Se on täällä liki yhtä kiinteää kuin halloumijuusto, mutta ei niin suolaista. Toisaalta… voisin elää täällä vain leivällä, sipulilla, tomaatilla ja öljyllä. Tomaatit ovat jotain aivan muuta kuin meillä, nyrkin kokoisia ja maistuvat jonkin makean hedelmän ja tomaatin ristetykseltä. Sipulit ovat olleet tärkeä osa Välimeren alueen maailmanvaltaa, joka päättyi vasta 476 Länsi-Rooman tuhoon. Caesar tosin muisti usein valitella miten sipulia ja leipää perusmuonanaan käyttävät legioonat söivät valtion kassan kuralle…
Nyt aamukahvi ja ulos. Pakolliset nähtävyydet on katseltu edellisillä reissuilla, mutta elämän kuhina on aina yhtä mielenkiintoista.