Valkoista joulua!

Yksi tärkeä juttu ja muutama vähäpätöisempi asia.

1. Ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen joulukortit jäävät lähettämättä. Kiirettä tai priorisoinnin puutetta. Tulevan maanantain iltana avaan kannettavani kirjailijaliiton residenssissä Ateenassa. Kun palaan takaisin, korttien postitus on myöhäistä.

Olkoon siis Valkoisen, Virikkeellisen ja Virkistävän joulun toivotus tässä! Varmuuden vuoksi.

Joulupostaus 14.11.-09/Hesarin kuva-arkisto

Sain vanhaan macciini Airport-kortin purettavasta masiinasta ja toivon, että pääsen bittiavaruuteen. Talossa on vain langaton yhteys, ja jos köpelösti käy, nettiyhteys ei pelaa. Arvaamattomia ovat joskus digitaaliset tiet. Jos kaikki käy kuten pitää, päivitän blogia ja kerron mitä kerron. Ehkä uusi käsikirjoitus ottaa tulta ja siitäkin syntyy jotain sanottavaa.

2. Moni asia on nykyään liian halpaa. Kahden hengen edestakainen lentolippu Ateenaan (Prahan välilaskuineen) kustantaa yhteensa 376 euroa. Junaliput Lapin hiihtokeskukseen luultavasti saman. Ympäristökuorma on mieletön, kun ihmiset lentävät täältä viikonlopuksi Pariisiin bilettämään. Eikä minun reissuni sen tärkeämpi taida olla.

3. Minulle lahjoitettiin kirja: Thomas Bernhardin Haaskio. Voin vakuuttaa, etteivät kaikki lukemastaan pidä. Ne, jotka häikäistyvät, eivät unohda ikinä. Olen lukenut myös itävaltalaisen kirjailijan toisen modernin klassikon Hakkuu, muuan mielenkuohu. Suosittelen kumpaakin romaania.

4. Ruotsalaisen Carl-Johan Wallgrenin kirja, Herra Bachmannin esite on suora kopio Bernhardin kirjallisesta tyylistä. Mutta hyvä kopio. Suosittelen sitäkin…

5. Kurkkaa edellisen postaukseni kommentit. Siellä on runosuosituksia. ”Vanhoina hyvinä aikoina” runotkin saattoivat kisata Finlandiasta. Viimeinen jaettiin Arto Mellerille vuonna 1991 kokoelmasta Elävien kirjoissa. Sitten kaupallisuuden tuuli pyyhkäisi lyriikan kisasta sivuun.

6. Runoraati aloittaa taas 4.12. Katso jos ehdit. Oman runoni ”patetian” vastapainoksi esitän sen arkisessa ja tamperelaisille tutussa paikassa. Info-osion musiikkivalintani onkin sitten jo silkkaa melodraamaa…

5 Replies to “Valkoista joulua!”

  1. Olen samaa mieltä kohdasta 2, 3 ja 4 sekä ilahdun kohdasta 6 että olen kohdasta 1 sitä mieltä, että Juha on lähettänyt niin kauniita joulutervehdyksiä vuosien mittaan jotta nyt tulkoon niitä hänelle päin sylillinen.

    Kreikan lumoa –

    PS Toivottavasti huomasit viime Kaltiosta runokirjasi arvion!

  2. Etukäteen hyvää joulua! Ja aikaansaapaa Ateenaa!

    Berhardin Hakkuuta on minulle suositeltu ja olen sitä käsissäni pyöritellytkin. Pitänee lukea.

  3. Hauskaa Ateenaa! Kämppä on ihana ja hyvällä paikalla. Vihanneksia myytiin (2005) joka viikko kadulla. Nettikahviloita on aika lähellä. Ja Akropol näkyy kattotasanteelta. Kävin bussilla Delfoissa yms.
    Onko se Tallinnan residenssi vielä olemassa?
    Hyvää joulua myös- ja antoisaa aikaa!
    Ulla

  4. Hello! Pikavastaus Ullalle, muita mietteitä sitten seuraaviin postauksiin.

    Niin… josko olit ajatellut kirjoittaa Tallinnan tornissa. Liitto ei valitettavasti enää vuokraa sitä käyttöömme proffa J. Maistelta. Joitain harmeja kuulemma oli ja vajaakäyttöäkin talven pakkasilla… Itse sain siellä hyvin töitä aikaiseksi. Paikka oli nopsan yhteyden päässä ja kuitenkin tarpeeksi kaukana.

  5. Joku kirjoitti joskus näin: ”Nowhere you can be that isn’t where you’re meant to be.”

    Onkohan se niin? Ihan iisiä sitä ei ainakaan taida olla käsittää.

    Mutta niin se vaan on, että kun alkeishiukkasen kokoiselta vaikuttava sattuma seuraa toista, kolmatta, ja niin edelleen, niin sitä saattaa ennen pitkää huomata pohtivansa vähän semmoistakin, että ei suinkaan tässä vaan olla hiljalleen kolisuttelemassa kohti seutua nimeltä Very Strange…

    Ja sitten taas toisaalta: ihmisen mielikuvituksella ei taida olla rajoja eikä sen alueesta karttaa, josta tuonkin seudun sijainnin voisi varmuudella paikantaa. Niin että turhaahan se tietty on tuommoisten pohtiminen.

    Onneksi todellisuus on sentään tuttu ja turvallinen, maailma valmis ja kaikilta osin tunnettu. Rahalla saa, hevosella pääsee ja matkailu avartaa. Finnairin lakko tosin pakotti tällä kertaa punnitsemaan vaihtoehtoisia matkustustapoja lentoaseman hiljaisuudessa. Onneksi on tämä netti ja blogi. Eipä aikaakaan kun portti Uuteen Maailmaan löytyi melkein kuin itsestään. Eikä matkalukemistossa toden totta tunnu olevan paljon parantamisen varaa.

    Että tämmöinen lukijapalaute ja Kiitos tällä kertaa. Runoraatia odotellessa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!