Lyhyt pikapäivitys illan päätteeksi. Kuvista näkyy, että naistenpäivän puuhat on olleet aivan samat kuin koko viikon. Vaimo on tietty ahkeroinut mukana. Vanha työhuone tyhjenee ja uusi täyttyy. Toivottavasti ”valmista” tulee joskus ensi viikolla ja koneet heräävät taas henkiin moitteetta.
Koska tämä on ”kirjallisuus- ja kulttuuriblogi”, raapaisen lopuksi runon, jossa on hento yhteys naistenpäivään. Ensimmäiset säkeet lähtevät ajasta, jolloin asuimme omakotitalossa. Muurahaiset valtasivat keittiön joka kevät ja häipyvät ilmojen lämmetessä. Teksti tulee kokoelmastani Musta runokirja (Like 2000). Viimeiset säkeet koettavat kaiketi kertoa luopumisesta ja turhan hylkäämisestä. Sukupuolesta riippumatta – tai juuri sitä alleviivaten.
Takatalvi tulee ja muurahaiset pakenevat
räntäsateesta keittiön roskaämpärille
kidusten, suomujen ja suolten sokkeloihin.
New Yorkin kaatopaikan yllä kaartaa lokki,
minä ajan mutkaista tietä ja luen samalla runoa
kun auto karkaa metsään.
Ei minusta enää kuin kärpästen herraksi,
ja hyttysten, joiden elämästä ja kuolemasta koetan päättää.
Haluaisin nukkua yöt kuin äidin sylissä,
nähdä naisen unia.
Ja kun varastan, haluan varastaa
niin että kaikki näkevät, rehellisesti.
…………………………
Blogin aiemmat ekstralinkit
1. Emily Dickinson, ”Kristuksen morsiamen matkassa”
2. Olga Tokarzuck, yksi ehdottomista suosikkikirjailijoistani.
……………………….