Muutto venytti blogin päivitystä poikkeuksellisen pitkään. Kuten kerroin aiemmin, Pyynikin Trikoon kiinteistö harjun kupeessa on myyty saneerausyhtiölle. Työ kestää vuosia ja valmista tulee vaiheittain. Edellisen työtilan ikkunat antoivat etelään. Nyt katsellaan pohjoiseen, kohti harjun jyrkintä rinnettä.
Muutto ei ole vain tavaroiden siirtoa, vaan kaiken vuosien mittaan kertyneen karsimista. Hommaan kului vaimon jelppaamana tiukat kolme viikkoa. Nyt on kalusteet ja koneet kohdallaan, sähköt, valot ja muutkin viritykset paikallaan.
Edellisessä työtilassa vierähti 17 vuotta. Kun muuton saa soviteltua aikatauluihin, se on lopulta hyvä juttu – eräänlainen ”puhdistus”, ehkä myös jonkin uuden alku. Nähtäväksi jää. Palaan tähän vielä, vaikka päivityslistalla on paljon muutakin mielenkiintoista, mm. ”Kiinan kadotetut tyttäret, Muhammad Ali” ja kirjallisuuden kiristynyt kustannuspolitiikka, josta Hesarikin kirjoitti tänään.
Kustannustoimittajani ehti jo kysellä uuden romaanikäsiksen editointiversion perään. Nyt sekin on tulostettu ja postitettu eilen. Tänään tuntuu, että mehut on miehestä aika tarkkaan puristettu. Lyhyen postauksen lopuksi muutama säe. Otin hyllystä Mustan runokirjan ja nappasin ensimmäisen tekstin joka sivuilta avautui.
V ä i t ö s v a l o s t a
Valosta en halua väitellä, vaikka teoreetikot
tuhlasivat mustetta paperille
jo ennen Aurinkokuninkaan kuolemaa.
Pohjoisen valossa kasvaneena kärsii
todellisuudesta:
kun mitään ei ole, on kaikki.
Säteet taittuvat prismoista ja peileistä,
ei ole kuvaa ilman valoa, ei edes omaa.
Ruumiin hiili on yksinkertaisesti hiiltä,
mielen tulella poltettua.
…………………………
Blogin aiemmat ekstralinkit
1. Neljän vuoden takainen juttu ja pako putkiremontin alta: ”Hyvän ja pahan taistelu”
…………………………
Päivää, olen Liisu!
Olen mehiläinen joka surraa blogista toiseen löytääkseen jotain, jota imeä sisäänsä. Useimmiten blogit, joissa käväisen ovat jo valmiiksi tyhjennetty siitä sisäisestä ravinnosta, jota tunnen tarvitsevani.
Minulla on nälkä.
Tämän blogin kohdalla pysähdyin ja aloin tutkia löytyisikö jotain ruokaa. Selailin otsikkoja, ja vastaan tuli ALMA! Ihanaa, Alma, josta pidän. Tuttu jo monen vuoden takaa. Ja hänen miehensä, joista ensimmäinen on edelleen lempisäveltäjäni Gustav Mahler. Alma, Alma, miksi jätit Mahlerin? Sitä olen pohtinut. Toisaalta. Tiedän että rakastuminen on mysteeri. Siinä ei ole mitään järkeä. Ja sitä on vaikea vastustaa, olla eri mieltä. Mutta kuitenkin.
Kun Almasta ilahtuneena lueskelin ja katselin kuvia, joita on runsaasti, totesin, että täällähän saa henkisen vatsansa täyteen ja paljon mielenkiintoisia asioita joita voi ottaa mukaansa ja tarkastella niitä sitten omasta näkökulmastaan kotona. Kirjastokin tuli mieleen.
Olen kiitollinen tästä blogista. Joka päivä ei tämänlaista ole tullut vastaan. Laitanpa tämän osoitteen oman blogini sisäiseen mieliblogejani-luetteloon. Varmaan käyn täällä vastakin. Kommenteista en tiedä. Jos innostun, mikään ei voi minua estää. Mutta toisaalta. Kaikki kohdallani on niin häilyväistä. Kirjoittaminen varsinkin.
Hei! Kiinnostaisi tuo Hesarin juttu kirjallisuuden kiristyneestä kustannuspolitiikasta – HS:n nettisivuilta en juttua löytänyt, on tainnut jäädä näiden ääritärkeiden kuka-teki-mitä-teki-skandaalien jalkoihin. Odotan mielenkiinnolla mietteitäsi aiheesta.
Moi, ja kiitos Liisulle mieltä lämmittävistä kommenteista!
………………..
lilille vastaan, jotta muistin lehden väärin, kustannuspolitiikan juttu oli Aamulehdessä tiistaina 20.3. Luen aamuisin HS:n ja AL:n, jossa oli peräti kolmen sivun juttu aiheesta. Palaan siihen täällä, kun teen ensin pari muuta juttua alta pois. Tulossa on mm. jo pitkään roikkunut arvio Markku Toivosen suht tuoreesta runokokoelmasta.
……………….