Opetusministeriön asettama toimikunta on laatinut ehdotuksen eduskunnalle annettavaksi selonteoksi kulttuurin tulevaisuudesta: ”Kulttuuripolitiikan tulevaisuuden voimatekijöinä toimikunta näkee kestävän kulttuurin, kulttuurisen moninaisuuden ja luovuuden. Ne ovat edellytys ja perusta kulttuurin yhteiskunnalliselle vaikuttavuudelle, ihmisten hyvinvoinnille sekä kulttuuritoimialojen taloudelle.” Ja Pekka Himanen vaatii Kukoistuksen käsikirjassaan, että Suomi kehittää ”depression tehokkaan kokonaisvaltaisen hoitomuodon vuoteen 2020 mennessä.”
Suuria sanoja ja täsmentymättömiä käsitteitä. Mitä kulttuurin yhteiskunnallinen vaikuttavuus hyvinvoinnille merkitsee käytännössä? Entä depression tehokas ja kokonaisvaltainen hoitomuoto? Miksi ”viralliset” selonteot haluavat hämärtää sanottavansa kliseillä ja abstraktioilla.
Provosoivaa… kyllä. Mutta miten asiansa voisi sanoa selkeästi? Katsotaanpa miten kirjailija ja akateemikko Kirsi Kunnas (85v.) tekee sen Aamulehden haastattelussa 21.3.2010. Viimeinen hänen viidestä teesistään käsittelee edellä mainittuja asioita. Kunnas uskoo, että ihminen saa lisää energiaa, jos hän käyttää sitä ahkerasti.
”En tiedä mitä Einstein sanoi energiasta, mutta minä sanon nyt, että jos käyttää energiaa, sitä tulee lisää. Koin sen itse nuoruusvuosinani, kun olin parantolassa kuukausikaupalla: tekemisen puute aiheutti lopulta sen, että sängyn petaaminen imi viimeisetkin voimat.
Osallistuminen kulttuuriin, vaikka vain pukeutuminen teatterissa tai konserteissa käynteihin, johtaa tehokkaaseen energian vaihtoon. Ihminen saa katsomossa uuden latauksen, ja hänen läsnäolonsa antaa uutta voimaa taiteilijoille: orkesteri soittaa ja näyttelijä näyttelee paremmin hyvän yleisön edessä. Taidetapahtumista lähtee paljon virkistyneitä ihmisiä kotiin.”
Otin jutun kuvamanipulaatioon taustan Christel Rönnsin uudelleen kuvittaman Kani Koipeliinin kuperkeikat -kirjan kannesta. Kunnas itse kertoo kirjasta ja ajatuksistaan Kirjastokanavan videolla. (Valitse oikea video sivupalkista.)
Seuraavaan juttuun jotain kevätlampaista ja kuhankeittäjistä…
Kunnas puhuu asiaa. Ja kovin huonosti kulttuurin merkitys ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on käsitetty niissä virkahuoneissa, joissa on suunniteltu esimerkiksi kirjastojen ja nuorisotalojen karsimista. Lähikirjasto on helppopaikka hakea monensortin kulttuuria, joka saattaa jopa johtaa uusille kulttuuriteille kuten konserttiin, näyttelyyn tai teatteriin. Nuorisotaloilla on hengailun lisäksi mahdollisuus harrastaa ja saada kimmokkeita omaan taiteentekmiseen (muistan yhdenkin kirjastossamme pidetyn nuorisotalossa toimineiden nuorten taidenäyttelyn).
jos mahdollisuus hakea helpppo kulttuuriannos kotinurkilta viedään, niin kuka lähtee kauemmaksi? Tämä menee ehkä hieman kirjoituksesi ohi, mutta se nosti kirpeän tuohtumukseni taas pintaan.
Hei!
Tärkeä asia, eikä mene ollenkaan kirjoitukseni ohi. Jo 18.1. Jutussani kirjoitin: viestini päättäjille kuuluu yksinkertaistettuna: pitäkää hyvää huolta kirjastoista ja niiden sisällöistä.
Mielipiteeni on, että kirjasto monipuolisena, tasapuolisena ja helposti saavutettavana kohteena on suomalaisen yhteiskunnan tärkein ”kulttuuri-instituutio”.
Enpä käy väittämään vastaan :), minähän rakastan ja arvostan kirjastoja täysillä.