Perjantaina 14.5. pyöräilin työhuoneelle keskustorin kautta ja nappasin kuvan tulipalosta, jossa palaa yksi Tampereen kaupungin kauneimmista ja arvokkaimmista kiinteistöistä. Commercen talo on Tampereen ensimmäisiä jugend-kerrostaloja. Sen suunnitteli helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Andersin-Jung-Bomanson. Talo valmistui 1899 Raatihuonetta vastapäätä keskustorin länsilaitaan.
Vanhimpia rakennuksessa toimineita liikkeitä oli hotelli Central. Kulmahuoneistossa toimi Ensimmäinen apteekki, jonka oven yläpuolinen kotkaveistos näkyy vielä kuvassa. McDonald’s aloitti paikalla 1983. Huoneistossa yritti sitä ennen Burger King, mutta aika ei ollut vielä kypsä mustanmakkaran syntysijoilla. Tyylillisesti Commerce edustaa alkavan jugendkauden siirtymävaihetta, ja se on puhdasta eurooppalaista tiilijugendia. Tiilen ja rappauspintojen yhdistäminen ei tuolloin ollut yleistä suomalaisessa jugendissa.
Talolla on verinen historia, seinistä löytyy kiväärinluodin jälkiä. Ullakolla teloitettiin sisällissodan aikana vankeja ja ruumiit pudotettiin alas pitkin rakennuksen valokuilua. Kun talossa tehtiin remonttia, verijälkiä täynnä oleva lahtiseinä jätettiin ennalleen taloyhtiön varastotilojen yhteyteen. Ullakkokerros saneerattiin vastikään asuinkäyttöön, ja n. 6000 euron neliöhintaisia asuntoja on vielä tyhjillään.
Joo, kun kuulin uutisista talon palosta, en tiennyt talon nimeä, mutta muistan kyllä talossa olleen apteekin. Ehkä tulevaisuudessa arvorakennuksiin ei sallita hampurilaisravintoloita?
Onneksi kyse on kansainvälisestä suurfirmasta, kai se korjaa vahingot?
Aikamoinen lasku on tulossa ja riski varmaan kaatuu jonkun vakuutusyhtiön piikkiin. Päivän mittaan tuli mieleen Kari Aronpuro, joka asui ja kirjoitti pitkään samalla kulmalla viereisessä Palanderin talossa. Nyt, kun en ole kotikirjaston äärellä, nappasin muutaman rivin Hesan kaupunginkirjaston Sanojen ajan sivuilta. Säkeissä liikutaan aivan tuossa samassa kohdassa kaupungin sydämessä.
I
Kapasin kadun yli kauppahalliin
siinä en ehtinyt paljon
unelmoida ikuisen rauhan ajasta
ja muutenkin tämä seutu
kaivon tienoo
on syrjässä sieltä
missä valkovuokot kukkii
mitä nyt ostin
pontelin piimää tölkin omenamehua
ja toivoin parasta
-kokoelmasta Saa tulla, 1996
Aronpuron runoilijanlaadusta tyhjentävämmin kirjoittamassani Kiiltomadon kritiikissä:
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+runous&rid=1063
Kun minä opiskelin yliopistolla, niin Aronpuro oli Domuksen kirjastonhoitajana ja osasi aika hyvin järkätä tenttikirjoja.
Minä aina ajattelin että hän kirjoitti yön hiljaisuudessa siellä kirjastossa. Siinä taisi olla jotain romanttista, hiljainen öinen kirjasto, lukitut ovet ja runoilija työssään.
Hei,
tämmöinen viel tuli mieleen Karista ja kirjastoduuneista. Kokoelmassa Mikä tahansa (2003) on hauska runo kirjoista:
SOM MORO
Sanat, tää on ihme juttu!
Olette saanu unenne totee.
Joka iikalla ny ihan oma paikka
ja teirät on järkätty tollai riveihi.
Teirän tarttee ny käyrä
messeinä markkinoille.