Avainsana: Alain Bosquet

”Annan määräyksen että teidän annetaan elää yksi vuosi lisää”

by

19.10.2017

15:32

Leave a comment on ”Annan määräyksen että teidän annetaan elää yksi vuosi lisää”

Filosofia, Lukeminen, Maailmankirjallisuus, Runous, Sivistys

, ,

Mainitsin edellisessä postauksessa Alain Bosquetin ja hänen vaimonsa Norman. Nappaan kiinni päivityksen häntään ja nostan tähän Bosquetin runokokoelman Jumalan piina. (Suom. Sirkka Aulanko wsoy 1996) Teos on yksi niistä, joihin palaan yhä uudelleen.

Alain Bosquet, kuva: Louis Monier.

Alain Bosquet (1919 – 1998) oli kosmopoliitti, kirjailija, runoilija, kriitikko ja aktiivinen kulttuuritoimija. Euroopan runousakatemia perustettiin hänen toimestaan 1995 Luxemburgiin, joka oli sinä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki. Ahkeran kirjoittajan bibliografiaan kertyi puolensataa teosta.

Bosquet syntyi Ukrainassa, josta perhe pakeni vallankumousta. Matka jatkui Bulgariaan ja Brysseliin, jossa Alain aloitti opinnot. 23-vuotiaana hän päätyi New Yorkiin. 1942 hän värväytyi Yhdysvaltain armeijaan. Hän toimi Eisenhowerin päämajassa Lontoossa ja liittoutuneiden valvontajoukoissa Berliinissä. Vuonna 1951 hän muutti lopullisesti Ranskaan.

Runoilijana Bosquet käyttää viiltävää ironiaa, kääntää päälaelleen ja kyseenalaistaa kaiken – oman tekstinsäkin. Hänen syvin viestinsä on olemisen järjettömyydessä, hän kysyy herkeämättä Miksi? Elämän mielettömyyden kuvaamisessa hän on sukua Samuel Beckettille, jonka kirjailijanuraa hän vauhditti alkuun.

Bosquet sanoo: ”Jokapäiväinen leipäni on järjettömyys. Villonin, Descartesin ja Váleryn oppilaana olen halunnut maistaa outoa ravintoa. Niinpä olen ottanut asiakseni sovittaa järjettömyyden faabelilla. Jos ihmistä ei sellaisenaan voi hyväksyä, keksikäämme hänet uudestaan.”

Jumalan piinan aloitusrunossa Bosquet kirjoittaa: ”Minä olen ateisti. Jumala koettelee minua: en tiedä / lihaniko, henkenikö vai kirjoitukseniko kautta. Minä en / voi hyväksyä häntä ja kun torjun hänet on kuin tuntisin / tunnon tuskia. Minä en usko ja mietin pitäisikö minun pakottaa itseni uskomaan.”

Kokoelman nimi Jumalan piina viittaa dialogiin: piinaako kirjoittaja Jumalaa, vai toisinpäin? Näkökulma on alati liikkeessä. ”Annoin sinulle sanan, / sanoo Jumala, jotta osaisit / sanoa minulle vastaan: / tarvitsen kaksintaistelua tullakseni ilmeiseksi.”

Vahva suositus Bosquetin kirjalle. Kaikille – ei ainoastaan heille, jota elämän eksistenssi askarruttaa. Kirjastoissa näkyy olevan saatavilla. Samoin nettidivareissa ja Huutonetissä.

Jumala sanoo:

”Tulen tänä iltana päivälliselle haalareissa

sepän ja parkitsijan kanssa.

Älkää ottako esiin hopeita

eikä pitsiliinaa.

Puheestani tulee yksinkertainen:

osoitan teille hedelmien ja juuston välissä,

että vanha paratiisi on tehnyt vararikon,

että sielu on kuollut luonnollisen kuoleman

ja että ikuisuuden aika on sama kuin

turilaan sireeninoksalla.

Te katsotte minua ehkä pitkään

siemaillessanne armagnacia,

mutta jos kuuntelette tarkasti,

annan määräyksen

että teidän annetaan elää yksi vuosi lisää.”

……………………………………………

Blogin ekstralinkit:

1. Mausoleumi, runoutta suurempaa runoutta

2. Yhden totuuden tragediat

……………………………………………

Mitä Jumala tarkoittaa?

by

25.3.2011

13:09

2 kommenttia artikkeliin Mitä Jumala tarkoittaa?

Kirjallinen estetiikka, Maailmankirjallisuus, Runous, Suosikkikirjat, Unohdettujen runojen klinikka, Usko ja uskonnot

, , , , ,

Välillä kiusaus on liki voittamaton. Enkä voi väittää, ettenkö olisi joskus sortunut. On pidäteltävä itseäni, etten ala kammeta täällä maailmaa raiteilleen. Voisin valistaa ja varoittaa huonon kirjallisuuden ansiottomasta arvostuksesta. Tai puuttua vähäpätöisempiin seikkoihin ja oikoa homojen ihmisarvon sekä ”uskovien” käsitykset lähimmäisenrakkaudesta ja Jumalan tarkoituksesta.

Veistos Alexander Kosolapov: Hero, Leader, God.

Pidän kuitenkin kiinni 3000 merkin jutuista, joiden perusteet ovat kyseenalaiset. Ja siitä, ettei maailma kaipaa mielipidettäni joka asiaan. ”Jotain sinistä, uutta, lainattua ja vanhaa.” Enimmäkseen kahta viimeistä. Ja se mikä on lainattua ja vanhaa tulee asiansa osaavilta ihmisiltä.

Alain Bosquet (1919 – 1998) on ”paradoksien kirjailija”. Äärimmäisen vakava ja leikkisä samaan aikaan. Tunnustuksellinen ateisti, joka kirjoittaa: ”Jumala on este jonka pystytän oman itseni ja minun väliin ettei minun tarvitsisi ymmärtää itseäni.”

Runokokoelma Jumalan piina (wsoy) julkaistiin 1996 Sirkka Aulangon suomentamana. Vuosien varrella olen tarttunut Bosquetin kirjaan yhä uudelleen, eikä se ole koskaan jättänyt tekemättä vaikutusta. Bosquet tutkii Beckettin tavoin olemassaolon mielettömyyttä mitä moninaisemmista kulmista. ”Minä ajattelen Jumalaa monikossa varmistuakseni hänen moninaisuudestaan.”

Pentti Holappa on kirjoittanut Jumalan piinan esipuheeseen pienen tiivistelmän kirjailijasta ja hänen vaiheistaan, joten ei niistä tässä enempää. Hän on pyytänyt myös Bosquetilta muutaman rivin julkaistavaksi suomalaisille lukijoilleen. Runoilija itse luonnehtii kirjailijanlaatuaan muun muassa näin:

”Olen Graalin ja coca colan lapsi; kaksi tärkeintä tapahtumaa, jotka ovat minut leimanneet, ovat Auschwitz ja Hiroshima. Jokapäiväinen leipäni on järjettömyys. Villonin, Descartesin ja Valéryn mutta myös Rilken ja Kafkan oppilaana olen halunnut maistaa outoa ravintoa. Niinpä olen ottanut asiakseni hoitaa järjettömyyden faabelilla. Jos ihmistä ei sellaisenaan voi hyväksyä, keksikäämme hänet uudestaan. Uskontoni – aina tilapäinen – on kuvitteellisuutta. Runo tarjoaa toisenlaisia näköaloja, toisenlaisen hurmion. Muuten ei paljon merkitse, mitä asiasta sanon: hyvä ystävä, kysykää runoltani, sillä se vastaa aina tekijäänsä paremmin. Jopa haavojen peitteeksi on siveltävä hieman magiaa.”

Bosquetin kokoelman voima on sen moninaisuudessa ja yllättävissä tarkastelukulmissa. Siksi tuntuu erityisen vaikealta valita vain yhtä runoa tähän. Lukekaa koko kirja.

”Kun haluan ottaa muodon”,

sanoo Jumala, ”minulla on valinnan varaa:

voin olla tammi tai vaikka tiikeri.

Voin muuttua virraksi tai taivaanrannaksi.

Joskus, ovelasti, muutan itseni ajatukseksi,

värähdykseksi, onneksi,

tai, pahankurisesti, yksisarviseksi, joka pureskelee ruusuja.”

”Kun haluan ottaa muodon”,

sanoo Jumala, ”minulla ei ole koskaan valinnan varaa:

minusta tulee keskelle kirjan sivua

hyvin kuiva sana.”

Kolme tuntia terroristin vieressä??

by

2.12.2010

16:35

4 kommenttia artikkeliin Kolme tuntia terroristin vieressä??

Ateena, Kuulumisia kauempaa, Runous, Unohdettujen runojen klinikka, Usko ja uskonnot

, , ,

Loppusyksystä kehotettiin Pariisiin matkaavia tarkkaavaisuuteen. Ja kohta perään kerrottiin vihjeistä, joiden mukaan terroristien kokoontumisajot suuntautuisivat Frankfurtiin ja tulevat iskut Saksan joulumarkkinoille. En unohda hevin paluulentoa Ateenasta. Varaukseni ensimmäinen etappi oli Frankfurt ja sieltä jatkolento Helsinkiin. Toisin kävi.

Ateenan kujalta 28.11.2010

Lento ilmoitettiin ensin myöhästyneeksi. Tunnin päästä lähtöportin taululla vilkkui Cancelled. Jonossa Lufthansan tiskille kului kolme tuntia. Sain varhaisen lennon Müncheniin. Luovutetun laukun metsästys vei aikansa. Lentoyhtiö lupasi maksaa hotellin, jonne kertyi matkaa 15 kilometriä. Tilasin respasta taksin aamuneljäksi. Ehtiessäni kentälle, noteerasin, että aamun lento Frankfurtiin oli jälleen peruttu. Moikkailin mustaa räppäriä, jonka yritys Miamiin oli taas tyssännyt. Olimme vaihtaneet muutaman sanan edellisillan jonossa.

Viime tingassa Münchenin koneeseen ehti tumma kaveri, joka istui viereeni. Jotain outoa oli ilmassa heti. Heppu puristi pientä laukkua sylissään herkeämättä. Tiedätte toki, että kännykän käyttö on koneessa kielletty jopa Väyrysen Paavolta. Lähtökiidon jyrkässä kulmassa käytävällä ei voi liikkua ja valot himmenevät hetkeksi. Ennen kuin olimme vaakalennossa vierustoverini ehti valahtaa penkillä alemmas ja mutista takinliepeensä suojassa 2-3 lyhytsanaista puhelua.

Turha kuvailla kaikkia yksityiskohtia, mutta hepun kehonkieli kertoi jännityksestä. Sämpyläaamiaisen servietti jäi hienpyyhintään. Nappikuulokkeet pysyivät korvissa kuin musiikkia kuuntelevalla, mutta laukkunsa suojissa kaveri näpräsi koko ajan kännykkäänsä, oikeasta kädestä puuttui kaksi sormea. Välillä heppu painui kyyryyn ja nojasi päätään edellisen penkin selkänojaan. En ole kokenut koskaan lentopelkoa. Nyt istuin kolmituntiseni yhä kasvavan kauhun vallassa. Posahtaako kone ilmassa vai vasta kentällä…

Ihmettelevä kysyy, huomasiko henkilökunta mitään? Vaikea päätellä, mutta näin kävi: ennen laskua kehotettiin kentältä jatkavia tarkkaavaisuuteen, useiden lentojen lähtöportit oli muutettu. Ja koneen rullatessa tuubiin uusi kuulutus: passit käsille, ylimääräinen tarkistus on tulossa. Ja toden totta, välittömästi tuubin päässä seisoi poliisiketju keltaisissa huomioliiveissään. Polizei – Polizei – Polizei – Polizei – Polizei. Läpi päästyäni seurasin miten poliisi pysäytti vierustoverini ja kutsui myös kollegansa paikalle. Heppu ohjattiin sivuun.

Muuta havaintoa ei jäänyt, jatkolentoni portti oli jo auki ja viimeisen kuulutuksen valo vilkkui. Jälkeenpäin voin tunnustaa lähettäneeni ilmassa jonkin toiveen jonnekin. Ehkä jumala joskus kallistaa korvansa profeetoilleen huolimatta siitä, millä nimellä me heitä kutsumme.

Lopuksi saattaisi sopia runo Alain Bosquetin kokoelmasta Jumalan piina (wsoy 1996). Teen tästä Euroopan runousakatemian perustajasta oman jutun, kun ehdin. Herra oli yksi viime vuosisadan merkittävimpiä runoilijoita. (ja onhan minulla ollut kunnia istua illallisella hänen vaimonsa Norman pöytäkumppanina, mitä en nyt malta jättää mainitsematta…)

”Jos sana jumala aiheuttaa teille ihottumaa”, sanoo Jumala, / ”niin nimittäkää minua alabasteriksi, pääskyseksi tai puroksi, / tiedän kyllä että tarkoitatte minua. / Jos sana jumala tekee teidät sairaaksi, / niin keksikää joku toinen, / joka muistuttaa aamukastetta, hentoa huokausta / ja jopa kauhistuttavaa tyhjyyttä / sillä mikään ei enää loukkaa minua: / minun sanastossani kaikki sanat tarkoittavat samaa.”