Ei pitäisi katsoa taakseen, kun on eteenpäin menossa. Perjantairuno kaivaa silti vielä yhden pointin edellisiin päivityksiin nousseelta Pentti Saarikoskelta. Hänen tuotantonsa on merkinnyt kirjoittamiselleni varsin vähän. Tiarnia-trilogian päätös, Hämärän tanssit (1983) on poikkeus.
Toisessa elämässä, liki parikymmentä vuotta sitten kirjoitin runoja kiihkeästi ja toivoin saavani jotain julki. Vein vaimon ja tenavat lomalle Tunisiaan. Ratsastettiin kamelikaravaanissa ja yövyttiin Saharan laidalla parakissa, jossa tuuli painoi hiekkaa sisään kynnyksen alta koko yön. Ajettiin bussilla suola-aavikon halki, ja ihmeteltiin kauppahallin verisiä kamelinpäitä. Ja koko reissun repussani kulki Hämärän tanssit, jota luin yhä uudelleen ja uudelleen.
Istuin yöllä hotellin parvekkeella ja väänsin säkeitä muistikirjaan. Ja lopulta niin kävi, että jokunen rivi päätyi esikoisteokseeni. Perjantairuno kaivaa kokoelmasta kaksi tekstiä. Jälkimmäisessä on kumarrus Saarikoskelle ja kuuden rivin lainaus. Runon ja otsikon väite pitää kutinsa yhä.
………………………..
Sanoa kaikki sopimukset irti, kasvaa
lapseksi jälleen. Kävellä pelkoa vastaan
ja hukata kompassin pohjoisneula.
Kuu nousee merien ylle (se säe minun on hylättävä)
tumma tyttö laulaa, vastapäisellä parvekkeella istuu
kädetön mies.
Uima-altaaseen laitetaan myrkkyä yöksi,
tähtitaivas on täällä sekaisin.
Ron Bacardi ei muuta maailmaa vaikka yrittää joka päivä.
Syntyy jätettä: tyhjiä tölkkejä ja pulloja,
lyttyyn menneitä ajatuksia.
Jos todellisuutta on, se on sama
riippumatta siitä mitä pääni sisällä tapahtuu.
………………………..
Aikansa pudottuaan pysähtyy
kuin valon lyömänä.
Kun lukee runoa, lukee itsensä toisen sisään.
Istun terassilla ja selaan Hämärän tansseja. En tunne kirjaa,
joka loppuu yhtä upeasti.
Niin monta siementä sisäkkäin.
”Hän päättää tappaa tytön sillä hän pelkää kuolemaa”
Mies ja tyttö nousemassa vuorelle.
”Minotaurus nukkuu, tyttö sanoo
hän ottaa tätä kädestä
he kävelevät alas Teorian tietä
tulevat roskapöntön luokse
ja näkevät jälleen tähdet, taivaan kappaleet”
Tässä on se maailma, jota ei ollut ennen kuin avasin sivut.
………………………….