Sarjaan tuoreita kulttuuritekoja: Kari Aronpuro on suomentanut Werner Aspeströmin runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Vuosikertomus -kokoelman julkaisi ntamo syyskuussa.
Ruotsalainen runoilija ja näytelmäkirjailija Werner Aspenströn (1918-1997) on julkaissut 18 runokoelmaa, esseeteoksia, draamaa, lastenkirjan, sekä kääntänyt mm. Majakovskia ja Brodskyä.
Aronpuro on kirjoittanut käännökseensä mielenkiintoiset jälkisanat. Hän oli tutustunut ja tykästynyt kollegansa runouteen valitessaan kirjastonhoitajana Lamminpään lähikirjaston kokoelmaan Saarikosken suomentaman suppeahkon valikoiman Aspenströmin runoja. Vuodesta 2003 hän on kääntänyt järjestelmällisesti läpileikkausta koko tuotannosta.
Aronpuro kokee sukulaisuutta Aspenstömiin, joka oli menettänyt isänsä parin kuukauden ikäisenä: ”Hänestä tuli rakastavan, mutta arkihuolten painaman äidin poika, jonka ajoittaista melankolisuutta ja ahdistuneisuutta tämän maailman keskellä minun on samasta lähtökohdasta käsin helppo ymmärtää.”
Aspenström oli ja on Ruotsissa suosittu runoilija. Hän sai useita kirjallisuuspalkintoja ja istui aikanaan Ruotsin kuninkaallisessa Akatemiassa tuolilla n:o 12.
Aspenströmin aiheiden kirjo on laaja, yhteiskunnallisista kannanotoista hän zoomaa aivan pieneen ja merkityksettömään – joka kasvaa merkitykselliseksi. Hän kokee kiusalliseksi vastata kenelle kirjoittaa: ”Minä kirjoitan kissalle. Sen vastauksen saat painaa kursiivilla. Kenen tai minkä sijaisena hän toimii, sitä en tiedä.”
SARDIINI T-BAANALLA on Ruotsissa aikanaan oppikirjoihinkin painettu, hyvin suosittu runo:
En halua peseytyä tuolla saippualla.
En halua harjata hampaitani tuolla tahnalla.
En halua nukkua tuossa vuodesohvassa.
En tunne tarvetta käyttää tuota vessapaperia.
En ole kiinnostunut tuosta vakuutuksesta.
En ole aikeissa vaihtaa savukemerkkiä.
Minua ei huvita nähdä tuota elokuvaa.
Kieltäydyn jäämästä Skärholmenissa.
Sardiini haluaa rasian avautuvan merelle.
…………………………………………………………………..
Vuosikertomukseen Aspenström on omistanut runon ystävälle Puolasta. Hänen oma tuotantonsa on sukua Wislava Szymborskan teksteille. Melankolia, huumori ja lukijan liki tuleva teksti sekoittuvat samalla tyylillä.
Jälkisanoissaan Aronpuro kertoo myös taitelijan työn edellytyksistä ja niistä tunteista, joita se herättää. Yllättävää kyllä, kumpikin kirjailija on kokenut itsensä ulkopuoliseksi eikä ole koskaan tuntenut lukeutuvansa ”oikeisiin” kirjailijoihin. Tällainen itsensä jatkuva haastaminen on varmasti ollut kummankin pitkän ja ansiokkaan tuotannon edellytys.
Lopuksi mainitsemani ”mitätön” josta kasvaa iso metafora:
HARMAAVARPUNEN
Harmaavarpunen on harvinainen lintu.
Se kätkeytyy
kuin tähkä peltoon.
Kellertävänruskeat höyhenet,
yhtä kysyttyjä kuin katukivet.
Sillä on iso projekti meneillään:
elää vielä päivä ja vielä yö
ja vielä päivä…
pettävän yksinkertaisia runoja. Vasta toisella lukukerralla oivaltaa, että hei tässä on enemmän. Etsin Sardiinirunon alkuperäistekstinä ja hyvältä se ruotsiksikin kuulosti!
Kyllä, Aspenström oli pitkästä aikaa raikasta luettavaa. Tällainen iäisyysaspekti viehättää, runot vailla viimeistä käyttöpävää.
Helppo on vaikeeta… taiteilla sillä rajalla ettei patetian rima värähdä. Ja saada silti syvyyttä riveihin.
Tärkeä täydennys! Aronpuron Kari pisti meiliä Münchenistä: kissa Aspenströmin olkapäällä on nimelään Tempus. (verbin taivutuksen aikamuoto, kuten muistattekin : )
Tuttua tuo mainitsemasi Kari Aronpuron ”vieraantuneisuus” kirjallisesta establishmentista. Tuli kuultua muinoin Tillikan pöydässä useampaankin kertaan. Kun ”Peltiset enkelit ” ilmestyi, tiesin, että tamperelaistaivaalle oli ilmestynyt musta valoa säteilevä komeetta. Karihan käytti mustaa samettitakkia. Runouden kohdalla on käynyt köpelösti. Suuret kustantajat sanovat suoraan, että turha tyrkyttää runokokoelmien käsikirjoituksia. Runous on kuitenkin se mitta, jonka mukaan katsotaan, missä kirjallisuus menee. Rohkea veto Aronpurolta ja Jyrki Ihalaiselta, oli päivänvaloon saattaminen Karin (lähes) koko tuotanto. ”Kootut runot” on neliosainen järkälemäinen monumentti. Suosittelen iltapuhteiden ja suden hetkien ratoksi.