Perjantairunossa Tolstoin terveiset

Lokakuu satakaksi vuotta sitten. Leo Tolstoi tekee kuolemaa. Hänellä on ollut elämässään tunnuslause, jonka hän yrittää vielä kirjoittaa muistikirjaansa. Kynä kirpoaa kädestä.

Onko sinulla jokin niin tärkeä ajatus, että siitä riittäisi elämän ohjenuoraksi? Kyllä – ajatus on kliseinen. Ja juuri siinä on sen voima, harvat ajatukset kykenevät kiteytymään ikuisiksi. Kun kliseen murskaa ja purkaa, alkaa syvyys löytyä.

Leo Tolstoi (1828 - 1910)

Lokakuu 1910

maailman kuuluisin kirjailija poistuu kotoaan Jasnaja Poljanasta

ja nousee junaan viimeiselle matkalleen.

Kymmenen päivää myöhemmin hän tekee kuolemaa

asemapäällikön kurjassa mökissä Astapovon kylässä.

Hänet on kannettu ulos kolmannen luokan kylmästä vaunusta,

muuttolinnut ovat lähteneet ja keuhkokuume

alkaa kuoriutua kylkiluiden pesässä.

82-vuotias Leo T. kohoaa kuumetikkaille ja näkee Kaukasian lumihuiput.

Päiväkirjaan on jäänyt hänen viimeinen lauseensa, kesken-

katkennut: Fais ce que dois, adv…

Lokakuu yli sata vuotta myöhemmin. Nämä rivit tavoittavat

S. Beckettin ajatuksen: sanatkin jättävät meidät, ja siinä onkin kaikki.

Fais ce que dois, advienne que pourra

– tee mitä täytyy, kävi miten kävi.

………………………………………………………………………………………..

3 Replies to “Perjantairunossa Tolstoin terveiset”

  1. Eikäs Leo joskus ennen lähtöään sanonut, että kun hänestä tulee oikein vanha, hän kertoo mitä hän oikeasti ajattelee naisista, kiirehtii arkkuunsa ja vetää kannen kiinni.

  2. Arkkujuttuun en ole törmännyt, hauska.

    Itse funtsin usein toisen venäläisen kirjailijan, Paustovskin ajatusta:
    Käännä asiat aina päälaelleen – varmuuden vuoksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!