Lokakuu satakaksi vuotta sitten. Leo Tolstoi tekee kuolemaa. Hänellä on ollut elämässään tunnuslause, jonka hän yrittää vielä kirjoittaa muistikirjaansa. Kynä kirpoaa kädestä.
Onko sinulla jokin niin tärkeä ajatus, että siitä riittäisi elämän ohjenuoraksi? Kyllä – ajatus on kliseinen. Ja juuri siinä on sen voima, harvat ajatukset kykenevät kiteytymään ikuisiksi. Kun kliseen murskaa ja purkaa, alkaa syvyys löytyä. Runo 365 tekstin kokoelmastani Babel (2013).
Lokakuu 1910
maailman kuuluisin kirjailija poistuu kotoaan Jasnaja Poljanasta
ja nousee junaan viimeiselle matkalleen.
Kymmenen päivää myöhemmin hän tekee kuolemaa
asemapäällikön kurjassa mökissä Astapovon kylässä.
Hänet on kannettu ulos kolmannen luokan kylmästä vaunusta,
muuttolinnut ovat lähteneet ja keuhkokuume
alkaa kuoriutua kylkiluiden pesässä.
82-vuotias Leo T. kohoaa kuumetikkaille ja näkee Kaukasian lumihuiput.
Päiväkirjaan on jäänyt hänen viimeinen lauseensa, kesken-
katkennut: Fais ce que dois, adv…
Lokakuu yli sata vuotta myöhemmin. Nämä rivit tavoittavat
S. Beckettin ajatuksen: sanatkin jättävät meidät, ja siinä onkin kaikki.
Fais ce que dois, advienne que pourra
– tee mitä täytyy, kävi miten kävi.
………………………………………………………………………………………..