Perjantairuno ponnistaa muutaman vuoden takaa. Tampereen kaupunginkirjasto tilasi kirjanmerkkisarjan. Hyvä ja kulturelli idea, minulle mukava työ. Sain runoilijoiden tekstit, joihin pengoin kaupungin taidekokoelmista sopivat kuvat.
Valitsen postaukseen tänään oman tekstini, koska siihen kiertyy kaikuja edellisestä jutusta. Elämä on haurasta materiaa. Jos keho ei toimi kuten pitää, mieli seuraa helposti perässä. Ja toisin päin. Meille on kuitenkin annettu mahdollisuus katsoa itsellemme tapahtuvia asioita monesta mielikuvituksen kulmasta.
Runon kuvapariksi löysin Pälvi Hannin hienon akvatintavedoksen Salaharakka.
Eihän ihminen voi uskoa
miten tuskan voi hylätä muotoa muuttamalla,
valita verkkosilmät ja kimaltavat siivet,
niin hauraan muodon, että elämä litistyy
yhteen kämmenen iskuun.
Minä istun ihmisten nenälle ja koiran kuonolle.
Flyygeli soi, sellon pehmeä sävel.
Pihassa tärkeilee harakka, hätistää
kauran jyviä nokkivat tiaiset tiehensä.
Ikkunan lasi kerää lämpöä, kaikki näkyy läpi.
On kirkasta.
………………………………………..
Teksti kokoelmasta Elämän tarkoitus (Like 2002)
Toinen runo tulee Joseph Brodskyltä. Totalitaristinen järjestelmä murtaa taitelijansa, nobelistikin tuomittiin aikanaan pakkotyöhön. Kolmen vuoden takainen juttu kertoo mitä mieltä maanpaon valinnut Brodsky oli elämästä. (linkki)