Jumala kutsui Joonan julistamaan tuomiopäivää Niiniven asukkaille. Mies ei siihen suostunut vaan päätti paeta meren yli. Matkalla nousi hirmuinen myrsky ja sen aiheuttaja viskattiin yli laidan. Joonan nappasi valas, jonka sisällä hän joutui viettämään kolme vuorokautta ennen kuin valas oksensi hänet kuiville.
Entä tänään, kun kaikkialta kulkevat meilit ja tekstarit. Voimme soittaa, tviitata ja blogata… Ehkä valaan vatsasta ei ole kiire minnekään. Ehkä olemme jo kaikki siellä. Ainakin me nettiverkkoihin kiinni jääneet.
……………………………………………………………………………………………………………………….
Teemme matkaa valaan vatsaan, lihan lämmin hämärä
tuo turvaa, ehkä meri ulkona on rannaton, ehkä
ohitsemme ui toinen lihapalatsi, kolmas ja neljäs – loputtomiin.
Ehkä purjehdimme taivaan tähdistössä, jonka ekvaattori halkaisee,
saatamme muistaa tarun merihirviöstä
jonka piti ahmia kaunis Andromeda, kallioon kahlittu neitsyt.
Valaiden uni on katkonaista, ne torkahtavat vain,
vajoavat pinnan alle noustakseen taas hengittämään.
Happi riittää, meitä suojaa elävä panssari ja kaikkialla tuntuu
mätänevien krillien tuoksu, joita valas siilaa sisäänsä
kymmeniä miljoonia joka päivä.
Suoliston sokkeloihin ei ole asennettu valvontakameroita,
sinä vastaat teoistasi täällä itse – jokainen vastaa.
Ehkä tunnistat pimeydessä tutut kasvot kumartuneena
näyttöpäätteen himmeän hehkun ylle,
aiot kysyä jotain, mutta vastauksen pelossa jätät sikseen.
…………………………………………….
Täällä kumajaa sydämen raskas kirkonkello,
elämän punainen öljy virtaa verisuonimetsässä,
solut palavat hitaalla liekillä ja
hengitysilman urkupatsaat pärskyvät pilviin saakka.
Traanikerroksen takana, toisessa todellisuudessa
antennit haravoivat taivaan kaistoja, avaruus sähköttää
bittejä kaipuun katedraaleihin joissa ylevä ja esteettinen
sekoittuu turhaan ja tarpeettomaan.
………………………………………………………………………………………………………………….
Maailmankaikkeus on aika päivittää! Tekstit ensi tammikuun kokoelmasta Babel.
(Jutun kuva: National Geographic by Brian J. Skerry)