Ensimmäinen Aku Ankan näytenumero ilmestyi Suomessa 5.12.1951. Lehteä myytiin 34 000 kappaletta. Nyt Aku Ankka on Suomen suurin viikkojulkaisu, jota lukee viikoittain yli miljoona ihmistä.
Väkilukuun verraten missään muualla maailmassa ei lueta Disneyn sarjakuvia yhtä paljon kuin meillä. 60-vuotiaasta Akusta on kasvanut kansallinen instituutio. Rikas kieli on saanut kiitosta. Helsingin yliopisto antoi vuonna 2001 Akulle Kielihelmi-palkinnon. Kääk!
Kansainvälistä kuuluisuutta on kertynyt urbaanilegendalla, jonka mukaan lehti kiellettiin Suomessa housuttomien päähenkilöiden vuoksi.
Meille Akusta on tarttunut huomaamattomia asioita: rahan väri on vihreä, tiedämme miltä paloposti näyttää ja pavut ovat kurjaa ruokaa. (ainakin Tupun, Hupun ja Lupun mielestä)
Mikki Hiiri on rehti, reipas ja särmätön sankari. Sopii jenkkien suosikiksi. Aku on kovan onnen soturi, jonka hyvät hankkeet lentävät aina pyrstölleen. Ankka on kohta eläkeiässä, eikä ole kyennyt säilyttämään ainoatakaan työpaikkaansa vaan räpiköi yhä pätkätyöstä toiseen.
Kyllä tässä on lapsuuden kaverille onnittelurunon paikka. Miten me olisimme selvinneet ilman tätä solmiokauppiasta ja skunkkiöljytehtaan tölkinsukijaa. Tsemppiä Aku!
Aku Ankka on yhä työtön – tai pätkätyöläinen
hän on työskennellyt Kattivaaran margariinitehtaalla
Roope Ankan rahasäilössä kolikonkiillottajana
antiikkikauppiaana, avaruusapinan viihdyttäjänä
imurikauppiaana, ilmataksin kuljettajana
kalatarkastajana, koekaniinina, koiravahtina
lampputehtaan katkaisinnaruasentajana, lehmipoikana
oopperan apulaisena, perunamaan kääntäjänä
poliisina, pormestarina, parturina, pähkinämyyjänä
rankkurina, rantavahtina, retiisinviljelijänä, rokkitähtenä
seppänä, salapoliisina, sateentekijänä, savulentäjänä
skunkkiöljytehtaan tölkinsulkijana, solmiokauppiaana
talonmiehenä, talojen purkajana, testikasettien kuuntelijana
tomaatinviljelijänä, tutkimusmatkailijana ja vakoojana
sekä sadoissa muissa duuneissa
joissa äkkipikainen luonne saa aina potkut pyrstöönsä.