Kello on 18.48. Vielä Perjantairunon pikapäivitys, ennen kuin lähden työhuoneelta ja loikkaan polkupyörän selkään. Valinta on helppo, kun nappaan hyllystä ensimmäisen käteen sattuvan kokoelman.
Belgialaissyntyinen Guy Goffette (s.1947) on yksi Ranskan nykyrunouden kärkinimistä. Hän on proosan ohella julkaissut toistakymmentä runokokoelmaa. Kädessäni on ”Luvassa elämä”, jonka Pentti Holappa on suomentanut ja wsoy julkaissut 2004.
Goffette on tehnyt sen, mistä niin moni kykenee vain haaveilemaan. Akateemisen loppututkinnon suorittaneella peruskoulun- ja lukion opettajalla oli kolmilapsinen perhe ja omin käsin rakennettu talo, kun hän 46-vuotiaana luovutti omaisuutensa lastensa äidille ja lähti kiertämään maailmaa tehden sekalaisia duuneja.
Goffette on aina vältellyt kirjallisia seurapiirejä, mutta nykyään hän on arvostettu Mallarmé-akatemian jäsen. Kokoelmasta valitsemani runo kiteyttää tekijänsä asenteen: kuuntele, mitä elämä sanoo, ja jos sinulla on haaveita, nyt on aika toimia.
Tuumin itsekseni näinkin: elämä ei ole vain
ohikiitävää unohtuvaa aikaa ja rakkauden
tihutyötä ja kulumista – vaan sitäkin mitä
teemme aamusta iltaan: kynnämme merta
kynnämme taivasta ja maata, vuoroin lintuna,
kalana, myyränä, niinpä niin, leikimme vatkaten
ilmaa, hedelmiä, tomua; touhuten ikään kuin,
palamme sen vuoksi, kuljemme kohti, korjaamme
talteen mitä? Madon omenasta, tuulen viljasta,
koska kaikki joskus lakoaa, koska kaikki alkaa
alusta eikä ole samanlaista kuin oli,
ei pahempaa eikä parempaa,
toistelee taukoamatta: elämä on toisenlaista.
………………………………………………….
Ekstralinkki: Paul Verlaine oli Yksi Goffetten keskeisimmistä innoittajista. Linkistä löydät Verlainen koodirunon, joka laukaisi Normandian maihinnousun.
………………………………………………..