Hesan kirjamessut käyvät kohdaltani lyhyen kaavan mukaan. Lauantaina vain puolen tunnin keikka Kirjailijaliiton Takauma-lavalle. Tapahtumassa neljä kirjailijaa lukee toisiltaan valitsemiaan runoja. Esiintyjäpareina Olli Heikkonen ja Olli Sinivaara sekä Merja Virolainen ja meikäläinen.
Valitsin Merjalta yhden runon kokoelmasta Pilvet peittävät sisäänsä pilvet. (Tammi 2000) Lapsen pahoinpitelyä kuvaava teksti teki aikanaan vaikutuksen, joka tuntuu yhä. Sen vastapainoksi on hyvä lukea jotain tämän syksyn kokoelmasta Valloittaja.
Merja Virolainen kirjoittaa tällä hetkellä aistivoimaisinta ja auditiivisinta kotimaista keskeislyriikkaa. Rytmi vie, soinnillisuus helähtää kaikissa rekistereissä. Satu Koskimiehen Hesarin arvion Valloittajasta voit lukea täältä.
Valitsemani tekstiesimerkki ei ole tyypillisin Virolaisen hurmion kyllästämästä kokoelmasta. Mitaltaan se istuu blogiini, joka pitää olla ahmaistavissa parilla silmäyksellä. Ja huumori – se vasta onkin runoudessa harvinaista herkkua.
REKLAMAATIO
Nyt se tuli, minkä tilasin! Itsehän sen halusin, kyllä,
mutta se ei sovikaan, näytän naurettavalta se yllä:
näytti paremmalta kuvassa.
Mitä sain kovasta hinnasta?
Romanttista piti olla luvassa, kätevää,
piti olla hyväntuulinen, piti hengittää, piristää,
mutta minua puristaa rinnasta,
nielussa kiristää, inhottaa –
vaadin palauttaa!
Typerä hankinta kaduttaa:
Se on yhtä aikaa kylmä ja hiostaa.
Siitä piti olla ainaista huvia –
mielipaha se vain näytti kauniita kuvia.
Sen piti olla monikäyttöinen, muunneltava, joustava –
se on ankea, kankea, hankala.
Piti tuottaa iloa, piti olla notkea, pirtsakka –
on tympeä, karkea, kamalan painava.
Piti olla reilua kauppaa, piti olla luksusta,
siisti, elegantti – pah, ei tietoa tyylistä.
Piti myötäillä kauniisti, piti olla näyttävä,
suloisen pehmeä – on ruma, kova, pistävä.
Piti olla hennon roosa – on saatanan vitun musta.
Ja kestää kovaakin kulutusta!
