Perjantairuno ja Babelin julkistus

Olen julkaissut neljä runokokoelmaa ja neljä romaania. Tuorein teos, Babel julkaistaan lauantaina 9.2.2013 Elävän kirjallisuuden festivaaleilla Tampereen Työväenmuseo Werstaalla.

Työväenmuseo Werstas

Päivä on monipuolista ohjelmaa täynnä (EKF-linkki) Oma osuuteni kirjailija Kirsti Kurosen kanssa alkaa Bertel-salissa klo 13.45. Meitä haastattelee kirjailija Maria Syvälä.

Babel päivittää maailmantilanteen, 365 tekstin rihmasto kietoo riveilleen kaiken: arkisen ja arvokkaan, pyhän ja banaalin. Vanhan testamentin Jumala sekoitti kielet, nyt saa puhua. Perjantairuno kuuntelee ja kommentoi.

Hieronymus Bosch (1460)

Maailmanselitykset eivät ole Jumalan yksioikeus.

”Kaikki on valhetta, ei ole ketään eikä mitään”, sanoo S. Beckett.

Mikään ei ole valhetta, maailmassa on vaikka mitä

ja kaikki on totta, vakuuttaa kirjailijan kollega C.E.Gadda,

joka maanisessa intohimossaan halusi kuvailla kaiken

vain joutuakseen luovuttamaan loputtoman edessä.

Hiuksenhieno muutos yhteenkin luonnonlakiin

hajottaa kaiken: ei synny tähtiä, ei raskaita alkuaineita

ei hiiliketjuja, jotka ovat elämän perusta.

S. Hawking pohtii yhä kvanttifysiikkaa ja

kosmologian kysymyksiä, tekee johtopäätöksiä

jotka johtavat universumista multiversumiin:

”Tämä maailma on lakeineen meitä varten. Ei-tietoinen

maailma on luonut meidät tarkkailemaan sitä.

Koska luonnonlait eivät voi olla ihmistä varten

universumeja on monia. Me elämme siinä maailmassa

jossa on meille sopivat luonnonlait.”

Multiversumin pohdinnnat eivät voi antaa

kokeellista tietoa. Epätieteellistä jos mikä.

Heijastumat toisesta todellisuudesta löytyvät toisaalta,

tuskin hillitsen uteliaisuuttani

ihmeellistä, miten ihmeellistä kaikki on!

………………………………………………………….

Kuva Werstaan työväenmuseon sivulta. Maalaus: Hieronymus Bosch (1460)

Kirjamessuilla Merjan kanssa

Hesan kirjamessut käyvät kohdaltani lyhyen kaavan mukaan. Lauantaina vain puolen tunnin keikka Kirjailijaliiton Takauma-lavalle. Tapahtumassa neljä kirjailijaa lukee toisiltaan valitsemiaan runoja. Esiintyjäpareina Olli Heikkonen ja Olli Sinivaara sekä Merja Virolainen ja meikäläinen.

Kirjamessut 2012

Valitsin Merjalta yhden runon kokoelmasta Pilvet peittävät sisäänsä pilvet. (Tammi 2000) Lapsen pahoinpitelyä kuvaava teksti teki aikanaan vaikutuksen, joka tuntuu yhä. Sen vastapainoksi on hyvä lukea jotain tämän syksyn kokoelmasta Valloittaja.

Merja Virolainen kirjoittaa tällä hetkellä aistivoimaisinta ja auditiivisinta kotimaista keskeislyriikkaa. Rytmi vie, soinnillisuus helähtää kaikissa rekistereissä. Satu Koskimiehen Hesarin arvion Valloittajasta voit lukea täältä.

Valitsemani tekstiesimerkki ei ole tyypillisin Virolaisen hurmion kyllästämästä kokoelmasta. Mitaltaan se istuu blogiini, joka pitää olla ahmaistavissa parilla silmäyksellä. Ja huumori – se vasta onkin runoudessa harvinaista herkkua.

Merja Virolainen

REKLAMAATIO

Nyt se tuli, minkä tilasin! Itsehän sen halusin, kyllä,

mutta se ei sovikaan, näytän naurettavalta se yllä:

näytti paremmalta kuvassa.

Mitä sain kovasta hinnasta?

Romanttista piti olla luvassa, kätevää,

piti olla hyväntuulinen, piti hengittää, piristää,

mutta minua puristaa rinnasta,

nielussa kiristää, inhottaa –

vaadin palauttaa!

Typerä hankinta kaduttaa:

Se on yhtä aikaa kylmä ja hiostaa.

Siitä piti olla ainaista huvia –

mielipaha se vain näytti kauniita kuvia.

Sen piti olla monikäyttöinen, muunneltava, joustava –

se on ankea, kankea, hankala.

Piti tuottaa iloa, piti olla notkea, pirtsakka –

on tympeä, karkea, kamalan painava.

Piti olla reilua kauppaa, piti olla luksusta,

siisti, elegantti – pah, ei tietoa tyylistä.

Piti myötäillä kauniisti, piti olla näyttävä,

suloisen pehmeä – on ruma, kova, pistävä.

Piti olla hennon roosa – on saatanan vitun musta.

Ja kestää kovaakin kulutusta!

Hyviä uutisia – ja huonoja

Torstaina Hesan kirjamessuille. Haastattelu klo 11.30 Kirjakahvilassa. Ottaen huomioon ajankohdan ja ”kuuluisuuskertoimeni”, veikkaan, että paikalla on viisi henkilöä. Ehkä yksi on tullut kuulemaan mitä sanon romaanistani, joka käsittelee ihmisen identiteetin murtumista. Muut neljä ovat istahtaneet levähtämään muuten vain. Näin on ihan hyvä.

Maalaus/detalji: Katja Tukiainen

Messukokemuksien imu on omalta kohdaltani vuosien mittaan hiipunut. Kenties jaksan vielä kierroksen antikvariaattien osastoilla. Messukerrointa niidenkin hinnoissa on, mutta saattaa joku Keltaisen kirjaston löytö mukaan tarttua. Ja tuttujen tapaaminen tai kollegoihin törmääminen on aina ilahdutavaa  – vaikka tulisi vaihdettua vain muutama sana.

Lakonisen postaukseni takana häilyy myös ystävän poismeno. Kirjailijan ja Viita-akatemian ensimmäisen opettajan, Kullervo Järvisen hautajaiset ovat tulevana lauantaina. Mies teki pitkän ja uraa-uurtavan työn luovan kirjoittamisen kouluttajana. Kuolema yllättää aina. Palaan asiaan vielä tuonnempana.