Varsinainen Perjantairuno julkaistaan vasta lauantaina. Tämän päivän iltatinkinä on vielä puheenvuoron kirjoitus perjantain Kulttuurifoorumiin, jossa käydään läpi Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitystä. Kokoukseen hulahtaakin huomenna koko päivä.
Teen kuitenkin pikapostauksen. Kuvaksi käy rihkama, johon on latautunut energiaa: joulupukkeja, pyhimyksiä, enkeleitä, seteleitä, Mao, Musta Pekka, Mikki, paratiisin käärme ja paavi…. runoilijoista vain Lorca on ehättänyt alttariin.
Näillä eväillä se työhuoneen aamu yleensä lähtee. Vettä keittimeen ja murukahvit mukiin. Tekstini tulee 12 vuotta vanhasta kokoelmasta Musta runokirja. Rivejä Kreikan tilanteesta siis lauantaina. Tässä runo nimeltään STIIKNAFUULIA.
Tunnistan kuninkaan kruunusta
ja herrasmiehen mustasta knallista,
pyhimys ilman sädekehää voi olla saatanan sukua.
Minusta piti tulla taiteilija ja boheemi
joka käyttää kaulaliinaa sisällä.
Valitsin naisen ja leipää,
on mahdoton tulla kaltaisekseen menettämättä.
Olen viinissä lionnutta lihaa,
kadehdin kahden päivän ikäistä
joka ei pysty kurottamaan käsiä päänsä ympäri.
Se on ainoa asia, jossa olen sitä etevämpi.
………………………………………………………………………….