Toki itsenäisyyspäiväksi pitää päivittää. Monta aihetta odottaa, mutta aikataulu käy kireäksi, joten nappaan pohjaksi postauksen neljän vuoden takaa. Ajoitus pätee edelleen.
Päivityksen menetelmä on seuraava: seison kotihyllyn edessä ja koetan napata runokokoelman, jonka tekijä on syntynyt samana vuonna kuin Suomi. Silmä sattuu ensin Aaro Hellaakoskeen. Netti kertoo, että pitkäksi menee. Viljo Kajava osuu jo lähemmäs. Marja-Liisa Vartio jää muutamaa vuotta vaille.
Pari lisäarvausta ei napsahda ihan kohdalleen. Mutta miksi runo? Eikö aforistikko olisi tähän paremmin paikallaan. Intuitio osuu heti kymppiin: Samuli Paronen, syntynyt 1917. Vuonna 1974 julkaistu teos Maailma on sana, kuuluu parhaisiin aforismikokoelmiin kautta aikojen.
Mistä juttuun kuva? 1917 syntyneen Aimo Tukiaisen Mannerheimin ratsastajapatsas olisi liian selvä ja kliseinen valinta. Löydän samana vuonna syntyneen Unto Koistisen: herkän ”hermoviivan” taitelijan ja persoonallisen boheemin.
Koistisen vuonna 1979 maalattu Lepäävä alaston saa edustaa tässä Suomineitoa. Teos on hieno kumarrus yli neljäsataa vuotta sitten Tizianin maalaamalle Urbinon Venukselle. (linkki)
Itsenäisyyspäivän paketti alkaa olla kasassa. Huomenna syödään illallinen Hesassa, jonne siskon miehen vanhemmat ovat vaivautuneet Englannista saakka päivää juhlistamaan. Kun vieraat jatkavat torstaina Tallinnaan, suunnataan vaimon kanssa Kiasman ARS 17 -näyttelyyn.
Mutta tässä ja tänään: itsenäisyyspäivän kunniaksi Hannu Paroselta seitsemäntoista särmäistä aforismia.
Emme saaneet rajaa Uraliin, vältyimme venäläiseltä Suur-Suomelta.
Köyhät ovat käyneet kaikki maailman sodat, he ovat käyneet kaikki sodat köyhiä vastaan.
Kun ammattisosialisti on kivunnut korkeaan tuloluokkaan, ei hän pelkää muuta kuin sosialismia.
Kun maata rakastaa – tarvitseeko sitä aina vihata jotakuta?
Hitler ei hävinnyt siksi että oli väärässä, hänen havaittiin olevan väärässä koska hän hävisi.
Todelliset voittajat eivät kilpaile.
Emme tiedä. Myymme sitä Jumalana.
Jos tahdot hävitä sodassa, mene rintamalle. Jos tahdot voittaa, ryhdy myymään kranaatteja.
Kun tieto on valtaa, se on lähes kiväärin muotoista.
Uskomusten voima on uskomaton.
Mies hirressä tyydyttää oikeudentuntoamme tehokkaammin kuin mies vapaana.
Kun vatsa on täysi, omatunto puhdas, elämä arvokasta, palvelijat palvelevat, armeija ja poliisi suojelevat, niin kai olisi hyvä jos maailma seisahtuisi tähän.
Maailma on täynnään tekoja joita kukaan ei ole tehnyt.
Täällä on paljon parempiakin asioita kuin paremmuus.
Jonakin päivänä lakkaa ihminen kuolemasta. Se on hänen loppunsa.
Vastaukset elävät aikansa. Kysymykset tulevat yhä uudestaan.
Maailmanloppu alkaa joka hetki.
……………………………………………
BLOGIN EKSTRALINKEISSÄ LISÄÄ AFORISTIIKKAA
1. Mirkka Rekola: ”Tarpeeton pyyhitään yli”
2. Kerttu Vanne: ”Typerää ei voi auttaa”
……………………………………………
