Viikon päivitys viskaa runon. Nyt ei jaksa pidempään perehtyä. Pyynikin työhuoneella tänäänkin. Matkalta nappasin kolme harmaan päivän kuvaa ja raapaisin niihin muutaman rivin tekstin.
Taiteenedistämiskeskuksen sivuilla on tänään julkistettuna valtion ylimääräisen taiteilijaeläkkeen saajat. Olen yksi viidestä kirjailijasta. ”Eläke myönnetään tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana.” Olen otettu ja iloinen, mutta pystyn palaamaan tähän perusteellisemmin vasta tuonnempana.
Yöpöydällä jo luettu Ian Mc Ewan. En nosta kirjaa tänne, olen käsitellyt brittikirjailijan tuotantoa jo aiemmin. (linkki lopussa) Thomas Bernhardia sen sijaan on analysoitava myöhemmin. Pari teosta on luettuna aiemmin, mutta nyt suomennetun esikoisteoksen omaksuminen on poikkeuksellisen hidasta – etten sanoisi haastavaa.
Koneella odottaa pari uutta käsikirjoitusta, mutta niiden kanssa eteneminen on toivottoman hidasta. Taidan olla loman, tai vähintään pienen breikin tarpeessa. Päivän terveiset edesmenneen urheilutoimittaja Voitto Liukkosen sanoin: ”Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.”
LUONTOLYRIIKKAA
Sulavesien kavala kevät
putoaa pilvistä varisparven pilkka
löytyy loskan alta saasta silkka
maa paljastaa talven tulosteet
kun kirurgi aurinko viiltää esiin ulosteet
mädänneistä lehdistä nousee haju raudan
sekä ruumista syöneen haudan
eikä kukaan kaltaiseni pääse pakoon
kaikki kaatuu ennen pitkää lakoon ja
minkä kuolemassaan tiedät maata suudelleen
syntyy aina uudelleen
……………………………..
Ekstralinkit
1. Ian McEwan ja uskottavuuden illuusio
2. Päivitys yhdeksän vuoden takaa: ”suosikkirunoilijani” Sirkka Turkka
……………………………..