Saatana tarjoaa sapuskaa

Klassikkokirjojen lukulistassani on ammottavia aukkoja. Paikkailen niitä ilman isompia paineita. Luen kun kohdalle sattuu. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan kiinnosti, mutta ehti odottaa vuoroaan vuosikymmeniä.

Vaan vitkaan kulki kirjankin. Bulgakov (1891-1940) hioi romaaninsa käsikirjoitusta 12 vuotta, kuolemaansa saakka. Kirjailijan vaimo viimeisteli teoksen ja neuvostoviranomaiset sensuroivat sen. Ensimmäinen täydellinen versio kirjasta julkaistiin 1973. Lopulta kirjallisuudentutkija L. Janovskaja kasasi romaanin ”lopulliseen” muotoonsa eri käsikirjoitusversioiden pohjalta vuonna 1989.

Mihail Bulgakov (Saatana saapuu Moskovaan)

Luin Ulla-Liisa Heinon suomennoksen vuodelta 1969. Saatana saapuu Moskovaan on yhteiskuntakriittinen satiiri, joka pilkkaa myös yksilön ahneutta, moraalia ja hyväuskoisuutta. Lisäksi romaani kuljettaa rakkaustarinaa ja kirjalliset näyttämöt vuorottelevat 1930-luvun Moskovasta muinaiseen Jerusalemiin, jossa muuan Pontius Pilatus tekee kipeän päätöksen filosofi Jesua Ha-Nostrin ristiinnaulitsemisesta.

Tämä juttu ei arvota lukukokemustani millään lailla. Se vetää vain yhden johtopäätöksen. Ruodimme Bulkakovin romaania työhuonenaapurini, taiteilija Sauli Iso-Lähteenmäen kanssa. Päädyimme siihen, että tietyt kirjat olisi parasta lukea mahdollismman aikaisin, heti kärkeen ja ”alta pois”.

Valinnat kirppikseltä 26.6.2013

Päätin ottaa lukulistalle uudempaa, vaan kuinkas sitten kävikään. Pyöräilin töihin kirppiksen kautta. Tulos näkyy kuvasta. Saattaa olla hyväkin juttu, sattaa olla että kirjat lähtevät kiertoon samantien.

Jotkut viljelevät blogeissaan ruokaohjeita. Ehkä olisi hauskaa alkaa poimia niitä kirjallisuudesta. Tässä yksi Bulgakovin romaanista. Tällaista syötävää saatanan seurue tarjoaa arvossa pitämälleen naiselle. Jos yritätte tätä kotona, juoman hankkimisessa saattaa tulla vaikeuksia.

”Ja muistaessaan, ettei ollut syönyt mitään sitten eilisaamun, hän tunsi vain nälän voimistuvan. Hän alkoi ahmia kaviaaria. Begemot leikkasi palasen ananasta, suolasi ja pippuroi sen. /…/ Purren valkoisin hampain lihaa Margarita nautti siitä pursuavasta mehusta ja katseli samalla, miten Begemot mausti osteria sinapilla. – Panisit vielä viinirypäleitä päälle, Hella sanoi hiljaa ja tönäisi kissaa kylkeen.

– No, olette varmaan näännyksissä? Woland tiedusteli.

– Oi, en lainkaan, messire, Margarita vastasi tuskin kuuluvasti.

– Noblesse oblige, kissa huomautti ja kaatoi Margaritalle laffitte-lasiin jotakin läpikuultavaa nestettä. – Onko se votkaa? Margarita kysyi heikosti. Kissa hypähti tuolilta loukkaantuneena.

– Varjelkoon, kuningatar, se naukaisi käheästi. Voisinko minä kaataa naiselle votkaa? Tämä on puhdasta spriitä!”

……………………………………………….

Bulgakovin romaanilla on mieleenjäävä nimi. Taannoinen juttuni maailman parhaasta romaanin nimestä löytyy tästä linkistä.

Noblesse oblige = aateluus velvoittaa.

Jutun ylempi kuva haettu sivuilta: www.cozy-corner.com

4 Replies to “Saatana tarjoaa sapuskaa”

  1. Luin Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan muutama vuosi sitten uudestaan, Heinon hienona suomennoksen tietenkin, ja minusta se oli vielä upeampi kuin nuorena. Se vain vaatii slow readia.

  2. Näitä uudelleenlukua vaativia on mullakin. Camusin Sivullinen, ja ylitse muiden linkissäkin mainitsemani Italo Calvinon Herra Palomar.
    Ja tietty, runot, joita tulee kertailtua laidasta laitaan. Ehkä useimmin Walt Whitmania tai Sirkka Turkkaa.

  3. Näkikö kumpikaan teistä sitä venäläistä telkkarisarjaa Bulgakovin romaanista? Minulla ei ollut hyllyssä sitä kirjaa ja olin lukenut sen vuosikymmenet sitten, mutta muistan sen kirjan fiiliksen ja minusta sarja oli sen takia aika hyvä.

    Minulla on muutaman vuoden odottanut lukemista Tolstoin Anna Karenina, kököttää uskollisesti hyllyssä. Walt Whitmanin olen lukenut, mutta vain englanniksi ja suosittelen sitä ihan sellaisenaan.

    En ole edes vilkaissut Turtiaisen suomennosta, jota moni ystäväni on kyllä ylistänyt. Luin sen joskus 60-70-lukujen vaihteessa Ameriikassa, joten siinä syy kielessä pitäytymiseen.

  4. Telkkarisarja on näkemättä, mutta nyt se ymmärettävästi kiinnostaisi kovin. Teatterisovituksia romaanista on myös tehty useita.

    Ja tuleeko koskaan päivä jolloin tartun Karamazovin veljeksiin. Väittävät, että siinä on kaikki mitä tulee elämästä tietää… No, luotan siihen, että oikeat kirjat osuvat tielle. Nyt pitäisi ottaa taas kuuri päiväntuoretta tekstiä. Tapana on vain ollut bloggailla tänne sellaista, joka on unohtunut, mutta ansaitsee ylösnousemuksen. Tai huomiota jostain muusta syystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!