Kesäkuussa kalasteltiin Savon sydämessä. Viime viikko vierähti Rymättylän Röölässä Pitkäluodolla. Alle kouluikäisenä vaarini opetti onkimaan ja ravustamaan. Sittemmin kesät kuluivat Kokkolassa – äidin siskonmies vei verkoille ja pitkänsiiman nostoon. Siitä se kalavesien viehätys on päälle jäänyt.
En tarvitse enkä halua muuta kuin ikivanhan neliheppaisen Yamahan, joka kulkee auton tavaratilassa. Jonkinmoinen paatti kohteesta aina löytyy. Fileerausveitsi odottaa pakissa. Perkaan ja fileoin omat ja muiden kalat… ja pidän siitä.
Roskakalaa ei ole. Vain Härkäsimput on heitetty takaisin mereen. Hauki on hieno ruokakala ja taipuu monenmoisiin resepteihin. Joku väittää, että iso hauki maistuu puisevalle, toinen ja kolmas sen sitten uskoo kokeilematta ja maistamatta. Ei pidä paikkaansa, vika on kokissa. Haukea löytyy nykyään yhä useammin myös huippuluokan ravintoloiden listoilta.
Useimmat tavoittelevat mahdollisimman suurta kalaa, minä en. Tosin, ei sitä aina voi välttääkään. Kilosta kolmeen on hyvä koko hauelle. Eikä tämä liity ruoanlaittoon. Syy selviää runosta. Tekstin kirjoitin jo vuosia siten. Rivit löytyvät kokoelmastani Elämän tarkoitus (Like 2002).
HAUEN LAULU
Kahden sekunnin lepo veneen vieressä
ja puolen tunnin taistelu on ohi.
Yhdeksän kilon hauen on uskottava ylösnousemukseen,
että pinnan yläpuolella on elämää.
Veri valuu norona veneenlaitaa,
liian suuri saalis, kuin laskisi lapselta hengen.
Kirous lennättää puukkoa
kun paiskaan sen karin kivikkoon.
Mustimmat murheet tapan heti, etteivät jää kitumaan:
ilmaa anovat kidukset ja pyrstön potkut,
meidän tahdottomat refleksimme.
Mänty on mänty,
kallion halkeamasta kasvava nöyrä rukous.
…………………………
Blogin ekstralinkit
1. Calvados, kuolema ja kalastus
2. Chigozie Obioman romaani Kalamiehet
………………………….
