Päivän Hesari (27.2.) aloittaa sarjan ”Kirjeitä maailmalta”, joka kertoo lehden kirjeenvaihtajien silmin maailman myllerryksistä vuodesta 1889 nykypäiviin. Ensimmäinen, aukeaman juttu on otsikoitu: ”Täällä Juhani Aho, Pariisi”. Blogin Perjantairuno ei voi olla tarttumatta aiheeseen.
Ingressi kertoo, että Hesarin edeltäjän Päivälehden ensimmäinen kirjeenvaihtaja oli kirjailija Juhani Aho. No, olkoon ja menköön. Tosiasiassa Aho sai valtion kirjailija-apurahan ja lähti haistelemaan suuren maailman tuulia Pariisiin. Matkaltaan hän pisti muutaman kirjeen kotimaahan ja kertoi vaikutelmistaan kirjailijan vapaudella.
Pariisissa Aho teki töitä ahkerasti ja julkaisi myöhemmin romaaninsa Yksin. Ja kuten Hesarinkin jutussaan kertoo, romaanista seurasi kirjallinen skandaali. Tarinan päähenkilö viettää jouluyön pariisilaisen prostutioidun kanssa. Ahoa vaadittiin palauttamaan apurahansa. Tällaista saastaa kehdattiin julkaista ja vielä valtion rahoilla!
Julkaisin vuosi sitten runoteoksen Babel. Yksi sen 365 runosta kertoo Ahon matkasta. Kirjailija löysi sisäistä rauhaa kansalliskirjastosta ja kirjoitti myös siitä kotiväelleen. Oikeastaan innostukseni tekstiin lähti, kun löysin verkosta kirjaston Salle Ovalen esittelyn. Liitän tähän LINKIN. Jos avaat sen, klikkaa ”lecture” niin kuulet esittelyn, siirrä kursori kuvan päälle, niin saat vauhtia salin panoraamaan.
Juhani A. saa apurahan ja matkustaa Pariisiin vuonna 1899,
asuu Montmartren Rue Ménéssierillä – kadulla, jota ei enää ole.
Kirjailija katselee Trokaderon palatsin holvien alta Marskentälle
ja vertaa maailmannäyttelyn Eifel-tornia kukkalatva korpikuuseen.
Hän harhailee Moulin Rougeen punaisten lyhtyjen kujille,
päätyy prostituoitujen pariin ja bordelliin,
kirjoittaa kaupungin kiihkosta ja hajuvesillä höystetystä hiestä:
”… niin kuin nousisi savu parhaillaan palavien
inhimillisten intohimojen uunista.”
Hän postittaa kirjeitä kotiin ja tekee muistiinpanoja romaaniinsa,
jonka päähenkilö haluaa hukata ahdistuksensa kansalliskirjastoon:
”Siellä vallitseva kirkon-hiljaisuus, ylhäältä katon rajasta tuleva valo,
aina tasainen ja suloisen lämmin, nuo totisennäköiset tiedemiehet,
mietteiset kasvot, ajatuksista rypistyneet otsat ja harmaantuneet hiukset
– ne kaikki valavat minuun rauhaa ja mielen tyyneyttä,
eikä epätoivo pääse ulomma omaa piiloaan.”
Haluatko nähdä saman lukusalin, Salle Ovalen
kirjahyllyt kolmessa kerroksessa ja avaruuslaivan kokoisen
lasikaton, jota pyöreät ikkunoiden planeetat kiertävät?
Seitsemässä sekunnissa Visite virtuelle alkaa pyörittää panoraamaa
lukupulpetit, pöydät, lukulamppujen vihreät lasikuvut,
kannettavat tietokoneet, ihmiset kuulokkeineen, kello
tammitiskin takana, tuolinselkämyksillä roikkuvat takit,
kirjat, kirjat kirjat kirjat kirjat kirjat kirjatkirjatkirjatkirjatkirjatkirjatkirjat
yhä vinhemmin pyörii panoraaman ympyrä näytöllä
hiiri hävittää satakaksitoista vuotta ja lisää vauhtia vain
…………………………………………………………………………
Juhani Aho (Johannes Brofeldt) 1861 – 1921. Suomen ensimmäinen ammattikirjailija ja intohimoinen kalamies, josta kesällä 2009 kirjoittamani juttu löytyy linkistä.
