Maon runot – parempia kuin Hitlerin maalaukset?

Juuri nyt kulttuuriblogin on aika zoomata Mao Tse-tungiin. Jos Jumalan profeettojen kirjat jätetään laskuista, Mao (1893 – 1976) on maailman kirjallisuushistorian ylivoimainen painosten kuningas. Ja totta kai minulta löytyy Kiinan kansantasavallan ja kommunistisen puolueen puhemiehen aito Punainen kirja. Ostettu toisinajattelevalta opiskelijalta Tian´anmenin aukiolla 80-luvun alkupuolella.

Suuri ruorimies Mao ui Jangtsejoen yli 1956.

Koska en ymmärrä Punaisen kirjan tekstiä, tässä on tyydyttävä Pertti Niemisen suomentamiin runoihin. (Tammi 1973) Mao itse suhtautui säkeidensä julkaisemiseen nihkeästi. Syykin oli selvä. Ne nojasivat Kiinan runouden tuhansien vuosien perinteeseen ja tyyliin. Se ei sopinut kulttuurivallankumouksen tavoitteisiin, jossa pyrittiin eroon kaikesta entisestä.

Kiinalainen runous kirjoitetaan usein johonkin ikiaikaiseen sävelmään, se voi olla myös vastaus tai kommentti aikojen takaiselle mestarille. Kun Mao vuonna 1956 ui kolmesti Jangtsejoen yli Wuhanisssa, hän kirjoitti ”uroteostaan” runon vanhan Vesilaulun sävelmään. Siinä hän ylistää rakenteilla olevaa siltaa ja alleviivaa uutta aikaa: ”Jumalatar, jos vielä voimissaan, säikähtää, kun näkee miten maailma muuttuu.”

Jo ennen keisari Neroa moni totalitaarista valtaa käyttänyt hallitsija on halunnut päteä myös taiteilijana. Yhdistelmä ei ole tuottanut hedelmää. Äkkipäätä tulee mieleen vain yksi, jonka ajatuksilla on ollut kantavuutta. Rooman keisari sekä stoalainen filosofi Marcus Aurelius.

Sosialistista realismia. Puhemies Mao kansan parissa.

Kun kuuluisalta sinologilta (Kiinan kielen ja kulttuurin tutkija) Arthur Waleyltä tiedusteltiin mielipidettä Maon runoista, hän vastasi: ”Ne ovat parempia kuin Hitlerin maalaukset, mutta eivät ehkä aivan yhtä hyviä kuin Winston Churchillin.”

Maon näennäisissä luontorunoissakin on taistelun ylistystä ja vallankumouksen symboliikkaa. Valitsen näytteeksi tekstin ”Vastaus toveri Kuo Mo-Jolle”. Säkeet on kirjoitettu sävelmään ”Koko virta on punainen”. Runosta löytyy ikiaikainen hetkeen tarttumisen kehotus. Siinä viitataan maailmaa mullistavaan luonnonkatastrofiin, ja lopun kruunaa kaikkien tyrannien yhteinen tavoite. Mao on taas aivan ajan hermolla!

”Pieni, pieni maapallo: / jokunen kärpänen törmäilee seiniin. / Surinaa, surinaa, surullista valitusta, tuskaista itkua. / Muurahaiset kiipeävät huai-puuhun, / kerskailevat valtakuntansa suuruudella, / hevosmuurahaiset ravistavat puuta, sanovat: miten helppoa! / Kun länsituuli karisti lehdet Ch´ang-anissa, lensivät ujeltavat nuolet.

Miten paljon asioita, miten kiireisiä! / Taivas ja maa kiertävät ratojaan, aikaa on vähän. / Kymmenentuhatta vuotta on liian pitkä aika pohdittavaksi: / tartu vain tähän aamuun ja iltaan!

Neljä merta kääntyy nurin, / pilvet ja vesi kiehuvat, viisi mannerta järkkyy, kun tuuli ja ukkonen nousevat. / Meidän on lakaistava pois kaikki tuhohyönteiset, / päästävä kaikista vihollisista.”

3 Replies to “Maon runot – parempia kuin Hitlerin maalaukset?”

  1. En minäkään osaa kiinaa. Olen jostain tullut siihen tulokseen, että kiinalaiset merkit kääntyvät niin monimutkaisesti että käännös voi olla aivan jotain muuta kuin mitä kiinalaiset tarkoittavat. Meillä on keittiön kaapeissa liimattu tuotemerkkejä ruokapusseista ja -purkeista. Yksi näkyy olevan vaatekaapin ovessani: Godlike Harmony. Mutta suomennoksistaan Pertti Nieminen on kirjoittanut aika paljon ja yksityiskohtaisesti niiden paksujen kirjojensa alku- tai loppusanoissa.

    Minulla OLI se Tammen Maon runokirja, mutta se on poisjuossut. Olin varta vasten ostanut sen koska olin juuri saanut mieheltäni lahjaksi kirjan Love and the Turning Year, jonka suomentajaa en muista. On voinut olla Waley. Ongelmani on se että jouduin siirtämään runouden toiseen hyllyyn, kun tila loppui, enkä löydä mitään nyt kuin sattumalta. Vaihtoehtoisesti mies on saattanut tarvita kirjaa.

  2. Taitaa tuo 1973 painos jo olla harvinaisuus. Mulle sen lahjoitti tuttu divarinpitäjä. Nimiölehdellä lukee Juhalle 3.9. 04, ja rivi: ”Ei sitä koskaan tiedä…” Olen tosin autuaasti unohtanut mihin keskusteluumme tuo lause liittyi.

  3. Love and the Turning Year: One Hundred more Poems from the Chinese (New Directions 1970) onkin Kenneth Rexrothin käännös. Olen kuullut että tässä on koulukuntiakin.

    Jotkut ovat kiivaasti sitä mieltä, että Waley nuorempana on parempi. Jotkut taas ovat sitä mieltä että kumpikin on hyvä kääntäjä, eikä heitä tarvitse suotta asettaa toisiaan vasten.

    Olen lukenut kummankin käännöksiä. Mutta eniten tykkään kyllä Pertti Niemisen suomennoksista… Olipa hauskaa että otit Maon runot esille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!