Tämä juttu olisi jäänyt kirjoittamatta, jollen olisi lukenut Aamulehden yleisönosastoa viime sunnuntaina. Birgitta W. kirjoittaa viettäneensä Tampereella elämänsä parhaan vuoden, mutta on nyt muuttamassa Espooseen.
Birgitta kehuu kaupungin luonnon, ihmiset ja palvelut monin tavoin. Hän ihmettelee vain miksi Tampere ei hyödynnä paremmin Suomen parhaimman kaupungin mainettaan. Lopulta kirjoittaja päätyy aivan yllättävään yksityiskohtaan: hän löytää keskustorin Kivikirjaston runolaatat ja liikuttuu syksyn sateisella kadulla.
”Ihmettelen myös miksei Kivikirjastosta kukaan tiennyt oikein mitään, kuka sen on kehittänyt ja milloin se on valmistunut”, hän kirjoittaa. Tein Kivikirjastosta aikanaan esitteen, jota on ollut jaossa kaupungin kaikissa museoissa. Myös netistä löytyy tietoa. Ei kuitenkaan sitä, mistä koko idea lähti. Näin se muutamaan virkkeeseen puristettuna meni:
Tampereen keskustoria uudistettiin 2000-luvun alussa. Sen yhteydessä arkkitehtitoimisto KSOY:n Juha Ryösä luonnosteli ajatuksen Aleksis Kiven kadun kävelyosuudelle tulevasta tekstistä. Pirkkalaiskirjailijat asetti kirjailijat Timo Malmin ja Juha Siron pohtimaan valittavia kirjailijoita ja tekstejä.
Tiimiin löytyi myös toimittaja Mikko Närhi, joka oli ollut aiemmin mukana kaupunkikeskustan kehittämishankkeissa. Nykytaiteen museon kuvataideintendentti Sirpa Joenniemi pohti mahdolliselle taideteokselle tekijää ja esitti työhön kuvanveistäjä Radoslaw Grytaa.
Vastaavia hankkeita saatetaan vatvoa kaupungin hallinnossa vuosia ja ne jäävät toteuttamatta. Tämä meni läpi koska osattiin vedota siihen, että teos sisältyi arkkitehdin suunnitelmaan. Kun vielä Winterin rahastossa oli varaus julkiseen taideteokseen, asia eteni vilkkaasti.
Kivikirjasto koostuu 19 osasta: tekstilaatoista kadun pinnassa, veistosmaisista osioista ja kadun keskelle istutetusta tammesta. Puun alla on teoksen emotionaalisin osa, viisi otetta Eeva-Liisa Mannerin runoista. Sitaatteja on yhteensä kahdeksalta kirjailijalta.
Kuvanveistäjälle ehdotuksia valitessa kertasin Mannerin koko tuotannon. Valitsin ehdolle aisteille kirjoitettuja säkeitä ja kiinnitin erityistä huomiota auditiivisuuteen: ”Sade avaa korvat nukkujalle / sade avaa varjot kulkijalle / sade avaa kuulon, kävelyn sisäänpäin.”
Urbaanin hälyn keskelle voi pysähtyä hetkeksi tavoittamaan toista maailmaa. Teoksen kymmenvuotispäivän kunniaksi linkitän k a i k k i Kivikirjaston tekstit ja teostiedot TÄHÄN ja päätän postaukseni Mannerilla.
………………………………………………………………..
Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on
valoa,
joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,
pienet peilit taittavat äänen tuhannesti,
ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat
paljailla oksilla;
jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.
………………………………………………………………..