Kirjan ja ruusun päivää on vietetty vuodesta 1925. Aluksi 7. lokakuuta, joka oli Miguel de Cervantesin syntymäpäivä 1547. Vuodesta 1930 lähtien on juhlittu 23. huhtikuuta, jolloin Cervantes ja William Shakespeare kuolivat, kummatkin vuonna 1616.
Kirjallisuuden päivän vietto lähti leviämään Barcelonasta, Kataloniassa tuli tavaksi, että mies antaa naiselle ruusun ja nainen miehelle kirjan. Vuonna 1995 UNESCO julisti päivän kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi. Kirjoja juhlitaan ”vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina.”
Tuore 365 runon teokseni Babel ei väistä velvollisuuksiaan, vaan kirjasta löytyy runo kahden klassikkokirjailijan kunniaksi. Nykyhetkestä käydään yli neljänsadan vuoden takana ja päädytään lopulta kolmen vuoden päässä odottavaan tulevaisuuteen. Tässä teksti nro 84:
Kadonnutta hautaa
jäljitetään madridilaisesta nunnaluostarista,
jonka kolmensadan vuoden takaisessa remontissa
sekoittuivat vainajien luut –
Miguel C. halutaan viimein löytää.
Tutkijat kaipaavat vastauksia Don Quijoten luojan
elämää koskeviin arvoituksiin.
Oikeuslääkärit uskovat tunnistavansa C:n
joka haavoittui vasempaan käsivarteen
ja sai hakapyssystä rintakehäänsä
Lepanton meritaistelussa 1571.
Kirjailija joutui merirosvojen vangiksi ja orjaksi Algeriaan,
hän työskenteli veronkerääjänä ja vakoojana,
kuoli tietämän mukaan maksakirroosiin.
Kallon mallinnuksella voitaisiin viimein
rekonstruoida luotettavasti kirjailijan kasvot.
Niin C. palaisi itse oman kuolemansa
maailmanlaajuisiin juhliin yhdessä William S:n kanssa
vuonna 2016, jolloin kummankin kuolemasta
on kulunut neljäsataa vuotta.
