Viinituvassa Sinuhea ja hänen palvelijaansa Kaptahia petettiin karkeasti. Kumppanusten jo juovuttua isäntä tarjosi viinin leikkaamattomana, ilman sekaan lisättyä vettä. Muinaisessa Egyptissä puhdas ja raikas vesi saattoi olla viiniä kalliimpaa. Viiniä laimennettiin myös kitkerän maun tähden.
Vanhojen lehtileikkeideni seasta löysin viiniraadin testin. Ja annas olla, Sinuhen päivistä ovat ajat muuttuneet. Nyt viinejä luonnehditaan näin: ”Paljon trooppista hedelmää, miellyttävä, pitkä jälkimaku, helppo ja kaunis kuin suomenruotsalainen tai vaalivoittaja. Suuhun jää miellyttävä mustaherukan ja mummolan maku.”
Ja meno paranee. Tässä kyydissä vedotaan kaikkiin aisteihin ja kaivetaan alitajunnasta esiin lapsuusmuistojen unohtuneet hetket, kuvottavia kaihtamatta: ”Tuoksussa on vahvasti muurahaisten ympäröimää mustaherukkapensasta, toffeella maustettua kissanpissaa, raparperimehua ja anispastillia. Liitutaulua, märkää villasukkaa – jopa kissankakkaa ja huussinseinää. Kuin bensiiniä joisi.”
Entäs arvioiden erotiikka? Italian Umbriasta tulee tällainen viini: ”kahvin sekä tammen tuoksu. Maku on vielä enemmän, tiukka, runsas ja rasvainen. Kuin Marilyn hulmuavine helmoineen tuuletinaukon päällä, liikaa yhdelle miehelle. Onko tämä jo liian paljon? Enologin märkä uni.”
”Voitykkien” joukosta löytyy tallinovea, karvaisen miehen kainaloa, jalohomeen ihanaa henkäystä, pulskaa simarusinaa, ruohonleikkuria ja paljon potkua alusta asti. Alsacen viinin maku yllättää raatilaiset: ”Karvas ja kurkkua polttava, rasvainen kuin huoltoaseman autokorjaamo.” Nuuhkimisen, ryystämisen, purskuttelun ja sylkemisen jälkeen syntyy voittajan luonnehdinta: ”Jos tämä viini olisi nainen, petikaveria ei tarvitsisi kauan etsiskellä.”
VIRKEETÄ VAPPUA YSTÄVÄT!
Enologithan ovat runoilijoita – herkkiä, mutta vivahteiden moninaisuudelle avoimia. Tosin noiden arvioiden perusteella voisi todeta ”virkeää viinitöntä vappua” 🙂 Mutta kukin omalla iloisella tavallaan vapun viettoon! Minun vappuuni kuuluu Haahtelaa, elokuvia ja siivousta.
Viinittä ei aivan mennyt vappu. Niccolo Ammanitin kirja tuli kuitenkin luettua loppuun. Järkäle meinasi jäädä kesken. Voisin joskus pohtia postauksessa siihen syytä. Maan ja taivaan väliltä -romaani on kyllä erittäin ammattitaitoisesti rakennettu. Hotakaisen Ihmisen osa on viimein yöpöydälläni. Maria Syvälän Koti odottaa, vaihteeksi siis kotimaista.