Hesarin kulttuuri kysyy tänään (13.7.) ”Voiko suomalainen poplyriikka vielä tavoittaa yhtä suuria joukkoja kuin Juice Leskisen tai Gösta Sundqvistin sanoitukset omana aikanaan?”
Oma vastaukseni on, ettei voi. Ja se on hyvä juttu se! Tai kuten jutun lopuksi Henri Pulkkinen eli Paperi T asian ilmaisee: ”Mut nykyajassa on hyvääkin se, että ihmiset tulee eri lähtökohdista, kaikki pirstaloituu ja sekoittuu. Se tekee hyvää kaikelle kulttuurille.”
Hesari haastattelee myös Paula Vesalaa ja Olavi Uusivirtaa, joka sanoo: ”Populaarimusiikki laskettelee hiljalleen elinkaarensa loppuliukua – eli on kertaalleen käyttänyt omat sisäiset mahdollisuutensa ja siirtynyt loputtoman retron kierteeseen.”
”Vanhojen hyvien aikojen” kauhuskenaariossa radiossa jauhettiin muutamaa hittiä puhki vuosikaupalla. Niin on osin vieläkin, mutta kaupalliset radioasemat sentään pyrkivät profiloitumaan valitsemansa musiikin myötä. ”Oon itse sulkenut itseltäni pois mahdollisuuden, että voisin upota kansan syviin riveihin.” Henri Pulkkinen sanoo.
Istun itse päivät työhuoneella, ja kirjoittaessani haluan hyvin harvoin kuunnella mitään, ehkä jazzia, vaikkapa Keith Jarretin pianoimprovisaatioita. Kun auton radiosta tulee räppiä, saatan biisin kuunnella. Jos esittäjä on Cheek, asema vaihtuu heti. Tämä koskee toki montaa muutakin artistia.
Kompetenssini ei siis riitä räppiin millään tavoin. Tsekkailin kuitenkin taustoja nelisen vuotta siten, kun kirjoitin 365 tekstin kokoelmaani Babel. Maailmankaikkeuden päivityksenä teos käsittelee myös ”kaikki” musiikin kategoriat.
Kashmirilainen räppäri Roushan Illahi tekee musiikkia samoista lähtökohdista kuin mustien kansalaisoikeusliikkeessä taistellut, vuonna 1996 kuollut yhdysvaltalaisräppäri Tupac Shakur.
Illahi räppää nimellä MC Kash. Hänen tavoitteenaan on nostaa sanomallaan Intian, Kiinan ja Pakistanin puristuksessa olevan Kashmirin itsenäisyyskapina maailmankartalle. Maan tilanne on poliittisesti arkaluontoinen eikä kansainväliseltä yhteisöltä tukea löydy. Mellakoissa kuolee ihmisiä ja Intian poliisi on ajanut itsenäisyydestä taistelevan muusikon ahtaalle.
Tekstiä numero 180 tehdessäni hain pointtia, joka suhteuttaisi ja sekoittaisi rivit musiikin perinteeseen globaalisti. Myös vastakohtana sille, että Kashmirin vanhoilliset muslimijohtajat pitävät MC Kashia länsimaisen rappiokulttuurin edustajana.
Päivitykseni pointti ei ole politiikassa eikä räpissä. Ei puolesta eikä vastaan. Se on hatunnosto kaikille, jotka suhtautuvat asiaansa niin intohimoisesti, että tarttuvat aseen sijasta älyllisempiin keinoihin.
…………………………………………………………………….
Muusikko MC Kash räppää Kashmiria itsenäiseksi
(agitato – innokkaasti, kiihtyneesti)
hän kertoo miten yksinkertainen on todellisuus:
”Olemme olleet kuusisataa vuotta orjina, on aika herätä.”
(allegro moderato – nopeasti ja painokkaasti)
Separatistiräppäristä on tullut nopeasti underground-piirien tähti
I Protest on itsenäisyysmielisten epävirallinen tunnuslaulu
(molto ritmico – hyvin rytmikkäästi)
Intian poliisi kiinnitti huomionsa poliittisiin riimeihin
ja pisti pakettiin studiot, joissa niitä äänitettiin
(deciso – päättäväisesti, presto – kiireesti)
Muusikolle ei Kashmirissa ole liikkumatilaa
poliisille hän on muslimivillitsijä, vanhoillisille muslimeille
hän edustaa rappiokulttuurin uhkaa
(meno mosso – vähemmän liikkuvasti)
MC Kash käy salastudiossa johon kaikki on viritetty valmiiksi
”Nauhoitamme biisin mahdollisimman nopeasti.”
(prestissimo – erittäin nopeasti, attaca – keskeytyksettä)
Afroamerikkalaisen elämän ja esimerkin kautta
tähti on tajunnut että räppiä voi käyttää vaikuttamiseen
(molto allegro con fuoco – kiihkeästi ja tulisesti)
”Kaverini kuoli poliisin luoteihin, hänen hautajaisissaan
päätin etten unohda koskaan”, Kash kertoo
Niin hautajaisissa tehdään, vannotaan ettei unohdeta
(con amore – rakkaudella, affetuoso – tunteikkaasti)
……………………………………………………………
Blogin ekstralinkit
1. Koskettavaa suomisanoitusta: ”Olisiko liikaa vaadittu?”
2. ”Beniamino Gigli kuolee ja bin Laden syntyy”
…………………………………………………………..
