MIESKALENTERI

Hesan kaupunginkirjaston Sanojen ajasta löydät Joulupukille vastapainoa juhannukseksi. Kirjalliseen kalenteriin on valittu 21 kirjailijalta runoja ja proosakatkelmia, jotka eri tavoin käsittelevät miehiä: isien ja poikien kohtaamisia, miehiä sukupolvien ketjussa, urheilun maailmaan sukeltaneina ja naissuhteitaan miettimässä. Mukana on myös miehen määritelmiä, naisen katsetta ja muistoja.

Kilauta kalenteriin tästä. 

haavamies

Juha on saanut numerokseen nelosen. Olisi kliseistä sanoa sitä koulumuistoksi. Sitä se kuitenkin on. Voitin numerolla Aleksanterin alakoulun luokanopettajan arpomat kirkkokonserttiliput. Osasin silloin iloita niistä enemmän kuin tänä yltäkylläisyyden aikana, jota talouden taantumaksi väitetään.

Lopuksi mainos: keskikesän runoilta wanhana juhannuksena eli kesäpäiväntasauksen jälkeen keskiviikkona 24.6. Hämeenlinnan verkatehtaan Suisto-klubilla.

Runoilijat kesäyössä: Johanna Venho, Kari Aronpuro, Juha Siro sekä lyyrinen muusikko Janne Laurila

Tervetuloa! Ei pääsymaksua.

Järjestää Vana-66 ja Suisto.

KAUNIITA KIRJAILIJOITA

Kuvassa on Kirjailija -lehden ja Parnasson uusimpien numeroiden kannet. Kauniita kirjailijoita. Ikäerosta huolimatta. Ja juuri sen tähden. Anni Lahtinen täytti alkuvuodesta 95 vuotta. Riina Katajavuori on häntä 54 vuotta nuorempi.

Väittävät, että sisäinen kauneus ratkaisee. Totta. Poikkeavien näkökulmien hakeminen, uutta luova ajattelu ja analyyttisen intohimoinen suhde omaan ammattiin luovat hehkua koko olemukseen. Asenne säteilee kummankin naisen kasvoilta.

kirjailijat-anni-ja-riina

”Nyt en tiedä mitä minulle kuuluu, jos en kirjoita”, Katajavuori sanoo haastattelussaan. Niin se on: valmiiksi ajateltua on maailma täynnä, joku muu on miettinyt jo kaiken puolestamme vaikka muuta kuvittelisimme. Kannattaa punnita mikä on omaa, mikä muilta kyseenalaistamatta omaksuttua.

Katajavuorelle lisäpisteet myös siitä, että hän nimeää John Ashberyn toiseksi häntä itseään innostavista runoilijoista. Mies mahtuu minunkin top-kymppiini. Innostavaa tekstiä lukiessa olo tuntuu luovalta vaikka ei itse saisi aikaan riviäkään.

Tuoreeseen Parnassoon mahtui myös kirjoittamani juttu tekijänoikeuksista. Ei niinkään vakava, ehkä paremmin osoitus siitä, että päivänkohtaisia kysymyksiä kannattaa usein katsoa laajemmalta kantilta.

Anni Lahtisen kanssa kävi näin: hänen syntymäpäivänsä aikoihin mietin miten koleasti unohduksen tuuli pyyhkäisee niiden yli, joita median makea mesi ei ruoki. Ajattelin, että Annista pitäisi tehdä juttu Kirjailija -lehteen. En uskaltanut. On ideoita, jotka on syytä luovuttaa parempiin käsiin. Pyysin Annin ystävää, kirjailija Anneli Toijalaa kirjoittamaan tekstin. Hyväksi onneksi hän suostui.

Otin Annista kuvat kantta varten. Sen jälkeen istuimme yhdessä kahville: minä, Anni ja Anneli. Ja vieläkin, viittä vaille sadan vuoden iässä Annin silmiin syttyi aivan erityinen palo, kun hän kertoi riemusta minkä esikoiskirjan julkaisupäätös aikanaan sai syttymään.

Pappi voi heittää kaavun yltään ja käädyt kaulastaan. Kirjailija ei pääse koskaan ajatuksistaan eroon. Hänen ammattinsa, jos mikä, on Kutsumustyötä.

Seksilelu vai vesipullo?

Mistä löytäisin Stefan Lindforsin suunnitteleman Plup -vesipullon, joka julkistettiin suhteettoman suurella uholla? Joku väittää sellaisen kaupassa nähneensä. Minä en. 

Voisiko syy olla pakkausdesignia esittelevässä kirjassa, jota selasin? Kylpyvaahtopullo näyttää identtiseltä kuvassa olevaa meritähteä myöten. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Veikkaan munaa, mutta se on täysin toisarvoista. Ideat kulkevat alitajunnan teitä ja niiden pitääkin ottaa vauhtia toisistaan.

stefan

Mikä tässä on tärkeää? Se, että pulloveden juonti on älytöntä. Hanavesi on todettu paremmaksi joka ainoassa testissä. Silti suomalaiset juovat 100 miljoonaa litraa pullovettä vuodessa. Ympäristökuorma kaikkineen on käsittämätön. Googleta pullovesi, ja katso video Pullovesi on turhaa! Jos jatkat sen jälkeen vesipullojen roudausta, käsityskyvyssäsi saattaa olla pahoja puutteita.

Jokaisen Plup -designpullon myynistä on luvattu lahjoittaa 10 senttiä Itämeren suojeluun. Aivan sama jos asekaupasta annettaisiin prosentit rauhantyöhön. Ja niin varmasti tapahtuukin, koska maailman meno ei ole suoraa viivaa vaan mutkille vedettyä sykeröä.

Vielä viimeinen kysymys: ylimmässä kuvassa on kylpyvaahtoa, alla Lindforsin pullo… mikä on keskimmäinen esine? Löydät tarkemman kuvauksen sivustolta Verkkosivuapteekki.fi. Siinä se on, heti Kissan oman apteekin ja Koiran oman apteekin alla: Intiimiapteekki ja uusi erektiorengas Spartacus.

Sivuilta löytyy myös naisille Serpent vibra – Designed by Stefan Lindfors. Steffe on alan miehiä. On mennyt maailma arkiseksi. Lähikaupan ruokatarjousten välissäkin radio suoltaa sauvamainoksia: ”Uudessa kaalimadossa on herkkä kuononpää ja entistä tehokkaampi moottori.” Mikäs siinä.

Mutta tärkein on tässä: V ä l t ä  p u l l o v e t t ä !

Pikkupiru toimittajan olkapäällä

Tapanani on heitellä kirjoituspöydän alimmaiseen laatikkoon lehtileikkeitä. Niistä löytyy materiaalia käsikirjoituksiin – tai ne sisältävät selvää kolumnin ainesta. Yksi tällainen on odotellut paikkaansa päälle pari vuotta. 

Joulukuussa 2007 lama ja kasvavat työttömyyslukemat eivät vielä olleet jokaisen uutislähetyksen pääaiheita. Metallityöväen liiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa täytti 60 vuotta ja toimittaja teki hänestä haastattelun. ”Mahtiliiton puheenjohtaja näkee keskitetysti sovituissa palkkaratkaisuissa mahdollisuuden uudistaa yhteiskuntaa, tehdä siitä vieläkin kilpailukykyisempi.”

Haastattelun jatko sujuu mallikkaasti ja miehestä syntyy jämäkkä kuva, kun hän kertoo huolestaan sosiaaliturvasta ja yhteiskunnan hyvinvoinnista. Mutta sitten – aivan viime riveillä – suussa odotellut sammakko loikkaa: ”Hyvinvointiyhteiskunta ei kestä, jos vapaamatkustajia on liikaa. Yhteiskunnan rahoilla ei voi loputtomasti elää, ellei ole omaa panosta eli työtä. Kaikki eivät voi olla rahattomia runoilijoita, Vuorenmaa tokaisee.”

rahaton-1

Ja mitä tekee toimittaja? Hän nostaa populistisen typeryyden jutun pääotsikoksi. Toisen ihmisen ajatuksia ei pitäisi arvailla, mutta minulla on aavistus, että olkapäällä istuva pieni piru kuiskasi ratkaisun hänen korvaansa. Hyvä! Otsikko on myös monen mieleen, tottakai. Siksi se niin säväyttävä onkin. Hienolla vaistolla valittu piikki.

Vuorenmaan sukupolvella on rasite. Käsite työstä menee heidän mukanaan hautaan. En näe tässä tarpeelliseksi selvitellä runoilijoiden tulonlähteitä. Ehkä joku heistä on opettanut puheenjohtajan lapsille koulussa äidinkieltä. Ja ties mitä muuta, mene ja tiedä.

Ja lopuksi jotain tämän aamun lehdestä. Kimmo Oksanen on julkaissut pamfletin Kerjäläisten valtakunta. Ote siitä: ”Miksi kerjäät Helsingissä”, kysyin huonolla italiallani. ”Minulla ei ole työtä Budapestissä”, Solt vastaa yhtä huonosti. ”Eihän sinulla ole töitä täälläkään!” ihmettelin. ”Tämä on minun työtäni”, hän vastasi.

Maalaishiiri vai kaupunkilaishiiri

Kaipasin kymmenen vuotta omia nettisivuja. Nyt ne ovat tässä. En viitsi mainita kliseistä sanontaa suutarista, koska se on itsestään selvää.  Blogini nimi on Saarikoskelta lainattu. Hän julkaisi vuonna 1962 runokokoelmansa Mitä tapahtuu todella.

Kannattaa aina kääntää asiat päälaelleen – varmuuden vuoksi. Yhteiskunnallisuuden ohella Saarikosken runous zoomasi pieniin asioihin. Sienten poimintaan tai pihassa hyppelevään harakkaan. Noin karkeasti ilmaistuna. Olennaista oli nähdä asiat toisin. Tulen jättämään blogissani Vanhaset ja Isä Mitrot muiden huoleksi. Kirjallisuus ja kritiikit saavat osansa. Samoin kuvataide. Työskentelen Tampereella Suomen Trikoon vanhassa punatiilitehtaassa, josta löytyy huippunimiä ja nousevia tähtiä. Myös heidän työnsä ja ajatuksensa nousevat näille sivuille.

Ensin kuitenkin hatunnosto oikeustieteen tohtorille. Viikon takaisessa Aamulehden liitteessä oli juttu Aulis Aarniosta. Mies on renessanssinerojen sukua: mm. tutkijaprofessori, yli 40 teosta ja 12 näytelmää julkaissut kirjailija, entinen Tampereen Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen johtaja, kansainvälinen luennoitsija ja maailmanlaajuisen Tampere-klubin perustaja. ”Järjestö on nostanut keskiöön modernin yhteiskunnan polttavat pulmat, ennen muuta demokratian ja sen toimivuuden.”

Sitten tärkein asia, eli lehtijutun lopetus, Klinge vastaan Aarnio. ”Kevennyksenä todettakoon, että vaikka molemmat olemmekin Topeliuksen miehiä, makutottumuksillamme on ainakin yksi ero… Matti Klinge asettaa Brigitte Bardotin naisidolina Marilyn Monroen edelle. Panen haisevan vastalauseen. Olen Marilynin miehiä.” Niin on allekirjoittanutkin – sattuneesta syystä.

marilyn1

Aarnio on asunut pitkään Kangasalla. Tyylissä on muutenkin maanläheisyyttä ja suoraa konstailemattomuutta. Poolopaita ja Koisolta ostettu klubitakki. Matti Klinge tuskin juo edes aamukahviaan ilman kokopukua, valkoista paitaa ja solmiota. Miten menikään vanha satu kaupunkilaishiirestä ja maalaishiirestä. Eivätkös sympatiapisteet ropisseet jälkimmäisen pussiin?