Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi

Nettiverkot muuttivat maailman. Ja tämä on vasta vaatimatonta alkua. Kun aikanaan erkanen tästä todellisuudesta, eniten jää harmittamaan uteliaisuuteni. Etten näe kaikkea mitä en vielä osaa edes kuvitella.

Jos varaat Suomessa autolle huoltoa tai haluat ajan fysioterapeutille, saattaa olla, että palvelukeskus vastaa sinulle Espanjasta. Palkkakulut ovat pienemmät ja kutistuessaan maailma aukeaa koneen näytölle.

Espanjan kaakkoisrannikon kylät elivät ennen kalastuksesta. Nyt on toisin. Sunnuntaikalastaja nappaa merestä Pulpon, pienen mustekalan. Rannan minikappeli on kuin toiveiden tynnyri: täynnä ihmisten kuvia, joiden puolesta rukoillaan. Ja uskottava on, että Virgen del Carmen pitää meistä huolen. Juuri niin kuin lopulta hyväksi on.

Paradoksaalista kyllä, pirstaloituessaan maailma pienenee ja käy kokonaisemmaksi. Yksi asia säilyy muuttumattomana: ihmisten toiveet. Usko siihen, että jokin ulkopuolinen voisi ne toteuttaa. Lottovoitto tai pyyntö pyhimykselle.

Facebookissa on jotain samaa. Kuvat, ajatukset, päivitykset ja toiveet siitä millaisena meidät nähtäisiin. Ehkä siinä on jotain rukousta muistuttavaa. Lyyristä jos mikä.

Keräilin jo aiemmin lauseita kavereiden päivityksistä. Niistä syntyi proosarunon kuva pirstaloituneesta maailmasta. Fragmentaarisuudessaan täsmällinen. Runon kieli koettaa ottaa maailman haltuun mahdollisimman vähin elementein. Ystävät ja arvoisat lukijat, olkaa hyvä.

Valaan vatsassa kello 23.18:

Meille on kaupiteltu onkivapoja, pöytäliinoja, rannekelloja, kukkia, käsilaukkuja, mekaanisia apinoita ynnä puuveistoksia – ja kaikki vain tässä kahvilan pöydässä istuessa. Luin runojani viime viikolla Pietarissa ja eräs mummu totesi miten ”Suomessa runoilijat ovat parempia.” Nicaraguassa äänestetään sunnuntaina tuleva presidentti. Lue mitä mieltä Solidaarisuutta tukevat ihmiset ovat vaaleista ja ketä he aikovat äänestää. Mä vaan kirjoittelen ja etsin apua pupun kirjahyllyistä, ja kirjahyllyjen omistaja keittää mulle kahvia ja tekee kohta tulista linssikeittoa. Saa äänestää mun säkenöivää vävyä, jonka numero on 75. Ach wie gut!. Päiväkotien tiedostamattomat kasvatusmallit tutkijoiden syynissä. Onneksi vi har vår lilla värld. Venäjän demografinen kriisi uhkaa maan tulevaisuutta. El acento urucuacho viste! Saludos poetisa! Pihassa kukkii ruusut täällä Palotiellä! Leikkaan lakanoista haamujen irvistäviä suita. Tack, vi träffas på fredag. Ohikulkija oli huomannut erikoisen koristeen patsaan ihmishahmon päässä. Warning! Galleria Lumottu tila. Hei kiva, maalasin makuuhuoneen myrkynvihreäksi. Aineen alku yhdeksänvuotiaani vihkosta: ”Taivaalla oli iso synkkä pilvi. Pilvi kävi hyvin raskaaksi ja niin alkoi sataa.”  Taas kerran Kubrikin Avaruusseikkailu 2001. Maailman parhaan leffan lumo kestää. White rabbits! Odottelen nukkumattia. Isoääninen sopraano etsii laulunopettajaksi isoäänistä sopraanoa. Taivas on korkialla! Te, joilla on kumppanit, ette tule ajatelleeksi, miten tyhmää on television katselu omin päin. Leffat jotenkuten menevät. Pitäisi varmaan syödä jotain muutakin kuin energiageeliä ja urheilujuomaa. Kiersi lyhtyjen valaiseman lammen ja lukee Taikasormen. Muy buena traduccíon. Laihian poika palaa hetkeksi kotiin. Työtä, palavereja kokouksia. Näin suuri huomaavaisuus ja herkkyys aivan ihmetyttää. Lue lisää. Kaikki naiset paitsi kaksi on kuvasta piilotettu. Don´t look back, you´re not going that way.